älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea


Ihmisten kuten minun käyttäytyminen ei aina ole linjassa julkituotujen arvojen kanssa. Protestanttisesta näkökulmasta tämä johtuu perisynnin tahrasta: ihmisyyden käyrästä oksasta ei hevin veistetä mitään suoraa. Tämä on totta, mutta mieleeni tuli eritellä hiukan tapauksia.

Sanon ilmaistuiksi arvoiksi niitä päämääriä, ihanteita ja standardeja, jotka ihmiset tuovat julki asiaa tiedusteltaessa. Sanon paljastuneiksi arvoiksi niitä päämääriä, ihanteita ja standardeja, jotka ulkopuolinen tulkitsija attribuoisi tarkastelun kohteena olevalle henkilölle tämän tosiasiallisten valintojen perusteella. Toimija on käytännöllisessä tasapainotilassa, kun ilmaistut ja paljastuneet arvot suunnilleen vastaavat toisiaan. Huomautus: paljastuneita arvoja ei pidä samaistaa “todellisiin arvoihin”. Kuten näemme, on monia syitä, jotka voivat estää toimijaa valitsemasta arvojensa mukaan. Käytännöllinen epätasapainotila voi kertoa yhtä hyvin ympäristön kuin yksilön ongelmista. En yritä määritellä toimijan todellisia arvoja, mutta oletan, että ne ovat motivaatioon liittyviä taipumuksia.

Meillä on kaksi hyvin selkeää tapausta, joissa ilmaistut ja paljastetut arvot eroavat toisistaan:

1) Epärehellisyys. Tämä ei vaadi selitystä, mutta illustraation vuoksi voidaan kuvitella vaikkapa vuorineuvos, joka pitää mekkalaa isänmaallisuudesta ja vaatii palkkamalttia yhteisissä talkoissa, mutta tekee samalla luovia verojärjestelyjä omaisuutensa suhteen.

2) Itsepetos. Esimerkki: henkilö ilmaisee joidenkin arvojen, kuten kodin, uskonnon ja isänmaan ensisijaisuutta, mutta valitsee jatkuvasti tavalla, joka ainakin prima facie edistää aivan muita päämääriä, kuten omaa urakehitystä tai osakesalkun arvoa. On mahdollista, ettei tällainen toimija ole härskin epärehellinen, vaan pettää myös itseään, niin että hän voi tuntea olevansa käytännöllisessä tasapainotilassa jopa silloin, kun paljastuneiden arvojen tavoittelu turhauttaa ilmaistujen arvojen saavuttamisen. Uskon että osittainen itsepetos on tavanomaisempaa kuin härski epärehellisyys.

Näiden selkeiden tapausten lisäksi löytyy vaikeammin hahmoteltavia, mutta ilmeisen todellisia ja yleisiä syitä käytännölliseen epätasapainoisuuteen. Tämä on hyvin, hyvin karkeaa luonnostelua:

(3) Kausaalinen tai tiedollinen irtikytkentä. Ilmaisemme usein täysin vilpittömästi sellaisia arvoja, joiden edistämiseen meillä ei tunnu olevan minkäänlaisia välineitä. Joku saattaa esimerkiksi toivoa sademetsien pelastumista, mutta hänen realististen toimintamahdollisuuksiensa ja sademetsän pelastumisen välillä vaikuttaisi olevan täydellinen katkos. Katkos saattaa johtua informaatiopimennosta. Tällaisessa tapauksessa toimija saattaa paljastaa valinnoissaan täysin vastakkaisia arvoja, esimerkiksi ostamalla brasilialaista naudanlihaa, harvinaisista puulajeista valmistettuja huonekaluja, ja kaikkea sellaista. Kyse voi myös vaikutusketjun epäluotettavuudesta.

Tähän kohtaan voi mainita myös palautekytkennän epäluotettavuuden. Kokemuksesta ei voi oppia ilman luotettavaa palautetta: jos sellaista ei lainkaan ole, tai jos palautteen informaatioarvo on heikko, toimija saattaa “mennä metsään” systemaattisesti. Voidaan jopa väittää, että on tahoja, jotka hyötyvät palautteen väärentämisestä.

(4) Motivaatiorakenteen häilyvyys tai vuorovaikutustaitojen heikkous. Ihminen saattaa olla psykologisesti häilyvä tavalla, joka estää minkäänlaisen jatkuvan, luotettavasti toimivan käytännöllisen identiteetin muodostumisen. Toisaalta häneltä saattavat puuttua tarvittavat taidot päämäärien edistämiseksi sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Kummassakin tapauksessa hänelle on vaikea attribuoida mitään ristiriidatonta moraalia: hänen käytöstään voi olla hankala ennustaa  lainkaan “intentionaalisesta näkökulmasta” (Dennett).

(5a) Ilmaistun arvon propositionaalinen sisältö voi olla epämääräinen. Voimme kuvitella henkilön, joka vilpittömästi uskoo tasa-arvoon, mutta ei pysty päättämään tarkoittaako tämä mahdollisuuksien vai lopputulosten tasa-arvoa. Koska nämä tasa-arvon mahdolliset spesifikaatiot ovat usein ristiriidassa, päättämättömän toimijan paljastuneet arvot eivät muodosta tasapainoista kokonaisuutta, vaan muistuttavat tapausta (4).

(5b) Arvon sisällön moniulotteisuus. Vaikka (5a):n toimija lopulta päättäisikin, mitä hän tarkoittaa arvollaan, käsite saattaa olla yhä moniulotteinen. Esimerkiksi tasa-arvolla voi olla sellaisia ulottuvuuksia kuin alueellinen, sukupolvien välinen, sukupuolten välinen ja niin edespäin. Eri ulottuvuuksille on valintatilanteissa painotettava joillakin periaatteilla, mutta jos toimija ei kykene päättämään kuinka painottaa niitä, olemme taas tilanteessa joka muistuttaa häilyvää motivaatiorakennetta.

Advertisements



    Leave a Reply

    Fill in your details below or click an icon to log in:

    WordPress.com Logo

    You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

    Twitter picture

    You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

    Facebook photo

    You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

    Google+ photo

    You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

    Connecting to %s



%d bloggers like this: