Off with their heads!


Ymmärrän Humen giljotiiniksi kutsutun periaatteen näin: Jos lause Y seuraa loogisesti joukosta lauseita X, ja jos Y:n rakennepuu sisältää operaattorin “Pitäisi olla niin, että…” esiintymän, niin ainakin yhden X:n jäsenen täytyy myös sisältää tämän operaattorin esiintymä. Periaate on vastaansanomaton, mutta kannattaa huomata kuinka heikko se on. Se ei esimerkiksi kovin dramaattisella tavalla leikkaa arvoja irti tosiasioista. Joku toinen voi kertoa mitä Hume itse asiasta ajatteli.

Moore yritti osoittaa, että arvottava käsite kuten hyvä ei voi olla sama käsite, kuin minkään luonnollisen ominaisuuden käsite. Saman voi sanoa näin: P=Q ei voi olla analyyttisesti tosi, jos P on arvottava käsite ja Q luonnollisen ominaisuuden käsite. Vaikka Moore olisi oikeassa käsitteiden suhteen, tämäkin johtopäätös on hyvin heikko. Se jättää täysin auki sen mahdollisuuden, että arvottava käsite viittaa samaan ominaisuuteen kuin jokin luonnollinen käsite, joten P=Q on tosi.

Ajattele asiaa näin. Olet oppinut kiittämään joitakin asioita, moittimaan toisia, mutta et osaa vielä sanoa mikä oikeastaan ohjaa arvottavaa käytäntöäsi. Keskustelette usein asiasta homini-ystäviesi kanssa leirinuotiolla, sillä elämänne tiiviissä pienryhmässä vihamielisessä ympäristössä vaatii, että osaatte tehdä yhteistyötä. Lopulta mielipiteenne saavuttavat tasapainotilan. Olette yhtä mieltä siitä, että jokin on hyvää ihmisapinalle jos se edistää hänen terveyttänsä, ilman että se olisi pois hänen pienryhmänsä muiden jäsenten terveydestä. Pahaa on se mikä rapauttaa terveyttä, tai edistää sitä toisten kustannuksella. Ja te pysytte vakaasti vastauksessanne, koska ette pysty ajattelemaan kuinka sen negaatio muka voisi olla totta. Tieteen ja käytännön tietämyksen kehittyessä opitte sen puhtaasti luonnollisen faktan, että tietty yhdistelmä ravintoaineita, vitamiineja ja niin edespäin edistää teidän kaltaistenne eläinten terveyttä, ja tietty sosiaalinen järjestys takaa että kaikki hyötyvät mahdollisimman tehokkaasti. Jos Q on tämän kompleksisen naturalistisen ominaisuuden käsite, olette nyt vapaat päättelemään, että Hyvä ihmiselle=Q, eikä tässä ole mitään virhepäätelmää.

Humen giljotiinista tietysti seuraa, että premissistä Hyvä ihmiselle=Q ei voi suoraan johtaa, että ihmisten pitäisi tavoitella Q:ta. Tarvitsemme ensin premissin, että ihmisen pitäisi tavoitella hyvää. Onhan toki mahdollista tavoitella myös puutostauteja ja riitoja, enkä minä olen veljeni vartija. Pääosin tämä on tietysti pelkkää saivartelua. Kiinnostavampaa tässä ajatuskulussa on, että se millainen eläin olemme, on ilmiselvästi eettisesti huomionarvoinen seikka. Jos meillä olisi loispistiäisen tai termiitin ekologia ja fysiologia, eettinen keskustelumme johtaisi aivan erilaisiin ominaisuuksiin. Tämän huomioiminen on tietysti eräänlaista biologismia: pointtini on että en näe sellaisessa biologismissa mitään “naturalistista virhepäätelmää” .

Advertisements

  1. Varmistan vain, että pysyin kärryillä; tapahtuuko tässä nyt siis suhteessa Humen giljotiiniin tarkkaan ottaen niin, että ihmisapina-tarinan myötä sisällytät lauseen “tavoiteltavaa on se, mikä edistää ihmisapinan terveyttä eikä ole pois ryhmän muiden jäsenten terveydestä” joukkoon X ?

    Mikäli näin on, ja tämä laajemmasti hyväksyttäisiin, niin jäljelle jäisi paljon keskustelua niistä yksityiskohdista, että mikä sitten edistää yksilön terveyttä tai on pois toisten terveydestä.

    Käsittääkseni juuri tämän tason keskustelua käydäänkin tosimaailmassa – Talvivaaran ympärillä on keskusteltu siitä miten suuria ympäristöriskit ovat, onko aktivistit ja media paisutelleet ympäristötuhoja, miten paljon rahaa kaivos voisi jauhaa ja ovatko taloudelliset hyödyt ekologisia haittoja suuremmat – nähdäkseni kaikki tämä voidaan tulkita keskusteluna siitä, onko tämän kyseisen laitoksen toiminta tosiassa pois toisten terveydestä vai ei, tai että riittävätkö sen tuottamat hyödyt kustantamaan aiheutetut haitat.

    Ja, tätä sama “keskustelua” käydään uuvuttavuuksiin asti, ilmastonmuutoksesta ja päästörajoituksista, turkistarhauksesta, tai talouspolitiikasta.

    En tiedä onko tällä kommentillani nyt mitään varsinaista särmää. Hmm, paitsi ehkä kysymys siitä, että jos kuitenkin Humen giljotiini näin näppärästi riisutaan aseista, niin meneekö samalla matto alta kaikilta sellaisilta väitteiltä joissa uskotellaan esim. että “kaupankäyntiä ja politiikka / eettisiä kysymyksiä ei tule sekoittaa toisiinsa”? Jos kerran kuitenkin voidaan varsin perustellusti osoittaa, että moraaliset arvostelmat muodostavat loogisen kokonaisuuden yhdessä naturalististen tiedollisten väitelauseiden kanssa, niin ei taida jäädä enää mitään filosofista perustelua väittää, että Kiinan kanssa voitaisiin käydä kauppaa ottamatta kantaa Kiinan ihmisoikeuskysymyksiin? Jos kaupaa käydään, niin samalla otetaan salliva kanta?

  2. Mitään taikatemppua ei tietysti tehdä. Väitteestä että tarvitsemme B-vitamiinia ei seuraa että meidän pitäisi syödä sitä. Kun kerran olemme päässeet yksimielisyyteen siitä, että terveys on hyvä, olemme kuitenkin päässeet yksimielisyyteen siitä, että tietty monimutkainen naturalistinen ominaisuus on hyvä (tai että se “konstituoi” hyvän). Olemme yksimielisiä siitä, että B-vitamiini on hyvä. Tässä vaiheessa on vain saivartelua tehdä suurta numeroa Humen tai Mooren periaatteista.

    Olen kyllä sitä mieltä, että usein on selkeämpää sanoa suoraan, että moraalikäsitykset ovat erilaisia, kuin että lähtee loputtomaan vatvontaan teknisistä yksityiskohdista.

    • niin, siinä vaiheessa kun lause “terveys on hyvä” on yhteisesti hyväksytty, ei Humen giljotiinilla enää ole paljoakaan tehtävää.

      Tietysti voidaan ajautua myös loputtomiin filosofisiin keskusteluihin siitä, millä perusteella lause “terveys on hyvä” on tosi. Vedotaanko esim. johonkin “ihmisluontoon”, tai siihen että ihmisruumis on luojajumalan kätten töitä ja ihmissielun tulee kunnioittaa luojaansa ja varjella tämän luomusta… No niin, lukuisia vaihtoehtoisia teorioita voitaisiin kehitellä, mutta en tiedä olisiko siitä mitään hyötyä, jos niiden kaikkien lopputulos olisi kuitenkin se, että lausetta “terveys on hyvä” pidetään totena – ja silti olisi niin, että yksikään näistä teorioista ei ehkä onnistuisi vakuuttamaan sitä hedonistia joka on sitä mieltä että terveys ei ole tavoittelemisen arvoista, vaan parempaa on pyrkiä elämään lyhyesti mutta nautinnollisesti.

      • Niin: kun keskustelun tuloksena saavutetaan yksimielisyys, jota uusi empiirinen informaatio ei enää muuta toiseksi, keskustelijoiden positiota on lähes mahdoton erottaa naturalistisesta moraalisesta realismista. Niin kauan kuin ilmassa on vielä “eläviä vaihtoehtoja”, kun esim. hedonismia tai jotain muuta ei ole suljettu ulos, keskustelu on vielä kesken. Jos keskustelussa koetaan olevan jokin pointti, se on toivo että ollaan matkalla kohti yksimielisyyttä. Vaihtoehto on todeta, että jostain periaatteellisesta syystä erimielisyys voi olla pysyvä tilanne täysin informoitujen, reflektiivisten, emotionaalisesti normaalien keskustelijoiden kesken. Jos tällainen “blameless disagreement” on uskottava, on hyväksyttävä jonkin asteinen relativismi.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: