Väkivallan käsitteestä


Aiemmassa kirjoituksessani en ollut tarpeeksi selvä väkivallan ja henkilöön kohdistuvan vahingon analyyttisesta yhteydestä. Väki-valta pitää ymmärtää vallankäytöksi joka vahingoittaa kohdettaan.

1. Valta

Mitä valta on? En yritä vastata tähän kysymykseen suoraan. Mitä valta onkin, vallankäytöllä on kausaalista relevanssia sosiaalisessa maailmassa. Mittaamme tätä arvioimalla valittuja kontrafaktuaaleja eli jossittelemalla.

Tiedämme että vallankäyttöä on tapahtunut, kun seuraavat asiat ovat totta. Joku toimija X tekee jotain, joko suoraan toiselle toimijalle Y, tai tämän fyysiselle ympäristölle, tai institutionaaliselle rakenteelle, tai saatavilla olevalle informaatiolle. Teon jälkeen asiat menevät tietyllä tavalla, ja jos X ei olisi tehnyt mitä teki, asiat olisivat menneet toisin. Tämä ajattelutapa sallii luonnollisella tavalla liittää seurauksia myös tekemättä jättämisiin eli omissioihin.

Nyt sanottu on niin yleisluontoista, että sitä voi epäillä tyhjänpäiväiseksi. Ajattelumallin hedelmät löytyvät kuitenkin sovelluksista, jotka voivat kyllä olla tyhjänpäiväisiä, mutta voivat usein olla myös valaisevia ja selitysvoimaisia. Ajattelumallissa valta on läsnä kaikkialla sosiaalisessa todellisuudessa, se ei ole pelkästään rajoittavaa vaan myös tuottavaa, ja informaation hallinta ja tuottaminen on helppo ymmärtää vallaksi siinä missä kersantin karjuminenkin.

Yksi huolenaihe liittyy käytettyjen kontrafaktuaalien asemaan, sillä eikö jossittelujen totuusarvo voi olla täysin epämääräinen? Kuka sanoo mitä olisi tapahtunut, jos en olisi soittanut ambulanssia? Kääntäisin tämän ympäri. Sosiaalinen todellisuus nyt vain on pitkälle epämääräinen, ja tuo epämääräisyys näkyy sen analyysissakin. Kuitenkin pystymme melko usein valitsemaan ja arvioimaan kontrafaktuaaleja valaisevalla tavalla.

Toinen huolenaihe kiusasi minua aiemmin paljon. Oletammeko muka että on olemassa jokin luonnollinen asioiden tila, tai luonnollinen taipumus jolla asiat menisivät, jos valtasuhteet eivät olisi vääristämässä tätä tilaa? Vastaus tähän on, että yksittäiset analyysit (historiassa, politiikan tutkimuksessa, taloustieteessä, arkiajattelussa…) ovat erittäin vahvasti kontekstuaalisia. Ne siis lähtevät aina liikkeelle jostain tilanteesta, jonka olemassaolevat valtasuhteet voi ajatella “voimakenttänä”. Tarkoitus on arvioida tiettyjen tekojen kausaalista relevanssia valitsemalla tuossa kontekstissa olennaisia kontrafaktuaaleja. Tarkoitus ei ole kuvata maailmaa “Jumalan näkökulmasta”.

2. Legitimiteetti

Vallankäyttö voi olla legitiimiä tai epälegitiimiä. Tarkoitan tällä ainoastaan sitä, että voimme olettaa minkä hyvänsä ihmisyhteisön tunnustavan tietyt vallankäytön tapaukset oikeutetuiksi ja autoritäärisiksi, kun taas toisilta tapauksilta puuttuu sellainen auktoriteetti. Monet tapaukset kuuluvat harmaalle alueelle.

3. Suostumus

Annamme suostumuksemme vallankäytölle, tai vastustamme sitä. Liberaalissa perinteessä legitimiteetti liittyy erittäin läheisesti suostumukseen. Vaikka emme oletakaan liberalismia, vaikuttaa selvältä että legitiimiä valtaa voidaan harjoittaa suostumuksella tai ilman. Jos epälegitiimiä valtaa käytetään vastoin suostumusta, tämä on aina väärin.

4. Vahinko

Tarvitsemme vielä vahingon käsitteen väkivallan ymmärtämiseksi. Väkivalta nimittäin on (i) vallankäyttöä, johon (ii) kohde ei ole antanut suostumustaan, ja joka (iii) vahingoittaa kohdetta henkilönä. Joskus väkivalta voi olla legitiimiä, riippuen yhteisön kriteereistä. Itsepuolustus tai viattomien sivullisten suojelu hyväksytään esimerkiksi lähes universaalisti. Perheen kunniaa loukanneen tyttären pudottaminen kerrostalon katolta ehkä hyväksytään jossain piireissä. Tämän erittelyni tarkoitus ei ole sisällöllisiin moraalikäsityksiin puuttuminen. Varsin usein väkivallan käyttö menee käsi kädessä epälegitiimiyden kanssa, ja siksi väkivallan käyttö kertoo lähes aina tapahtuneesta vääryydestä.

Millainen vahinko minulla on mielessäni kohdassa (iii)? Haluan kiinnittää huomion vahinkoon henkilölle, hänen ruumiilleen tai persoonalleen, vastakohtana muille vahingoille, kuten omaisuuden tärveltymiselle. On aivan mahdollista vahingoittaa henkilöä vahingoittamalla hänen omaisuuttaan (myrkyttäkää kaivot!), mutta erottelu on hyvä olla olemassa, sillä olisi epätarkoituksenmukaista samaistaa kaikki vahinko väkivallan vahinkoon. Väkivalta voi fyysisen vahingoittamisen lisäksi olla psykologisen vaurion tuottamista, tai sosiaalisen toiminnan rajoittamista, kuten terrorivaikutuksen tapauksessa. Terroria voikin ajatella “pakotettuna suostumuksena”, ja se sopii väkivallan määritelmään.

Olen varsin tyytyväinen tähän tapaan ymmärtää väkivalta. Se ei vaikuta ylenmääräisen laajalta eikä ylenmääräisen kapealta. Voidaan kyllä miettiä tapausta, jossa määritelmän vaatimaa vallankäyttöä ei ole tapahtunut. Ehkä sinua on satutettu tai terrorisoitu, mutta asiat eivät olisi menneet mitenkään eri tavalla, vaikka näin ei olisikaan tehty! Eikö intuitiivisesti väkivaltaa ole siltikin tehty?

Advertisements

  1. Kirjoittaessani takaraivossa oli Martti Kuokkasen todistelu, jonka mukaan nyrkkely ei ole väkivaltaa. Artikkeli näyttää olevan tässä:
    http://netn.fi/495/netn_495_kuok.html




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: