Lojaliteetit


Juhana Vartiainen sanoo Yliopisto-lehden haastattelussa, että virkamiehen on oltava 100% lojaali hallitukselle. Tämä lausunto on hyvä tekosyy yleisempään pohdintaan lojaliteetin luonteesta.

Työn myyjän tulee olla lojaali työn ostajalle ainakin yhdessä selkeässä merkityksessä. Jos olen yhtiön X palveluksessa, minun ei tule ajaa sen kilpailijan, Y:n etuja. Mitä jos myyn työtäni valtiolle? No, selvästikään en voi silloin palvella jotain toista valtiota. Ja koska työnantajani valtion operatiivinen johto on hallitus, en voi aktiivisesti ajaa opposition asiaa, vaikka oma poliittinen kantani olisi mikä.

Tämä lojaliteetin aste on vielä siedettävän heikko. Pitäisikö minun lisäksi kannattaa työnantajani ideologiaa ja arvoja? Tehdastyöläisen tuskin odotetaan laulavan patruunan lauluja. Asiat voivat olla kuitenkin eri tavalla, jos olet valtion virkamieskuntaa, sotilashenkilö, töissä seurakunnalla, tai jotain sen suuntaista.

Meneekö Vartiaisen 100% uskollisuus hallitukselle niin pitkälle, että virkamiehen on jossain mielessä seisottava hallituksen ideologian takana? Tämä ei ole sinänsä mahdoton ajatus, varsinkaan maissa joissa virkamieskunta vaihdetaan hallituksen mukana. Mutta mitä tämä tarkoittaa tilanteessa, jossa meillä on eripurainen sateenkaari? Jonka hallitusohjelma on epäuskottaville oletuksille kasattu lista hurskaita toiveita? Hallitus itse sitäpaitsi saattaa päättää olla seuraamatta ohjelmansa kirjainta. Ehkä 100% lojaliteetti voi silloin tarkoittaa ainoastaan sitä, että virkamies on pääministerin henkilökohtainen muskelimies. Mutta tämä ei vaikuta sopivalta avoimessa yhteiskunnassa.

Nämä ovat henkilön lojaliteetteja työntekijänä. Entä kansalaisena? On selvää, että kansalaisina meidän ei tarvitse olla sataprossaa pomojemme intressien ja arvojen takana. Palkollisminän ja kansalaisminän lojaliteettien välille voi syntyä avoin konflikti.Silloin nousee esiin kysymys pomon vallan legitimiteetistä. Jos yritys X dumppaa jätettä mereen kansainvälisen lain vastaisesti, laki ja moraali vaativat, että en saa olla ehdottoman lojaali pomolleni.

Koska hallitus on legitiimi pomo? Kyseesä on oltava (1) laillinen hallitus, joka (2) ei riko yleisiä ihmisoikeuksia koskevia periaatteita kotona tai naapurissa. Onko muuta? Luultavasti lojaliteetti hallitukselle on vielä muissakin suhteissa ehdollista, ehtona hallituksen säällisyys. Virkamies voi tietysti aina erota ja sotilas kieltäytyä ampumasta.

 

 

Advertisements

  1. Tiedemies

    Mistä tule caveat (2) pomon legitimiteetille? Tarkoitan, että miksi sitoutuminen ihmisoikeuksiin on edellytys sille, että esimies on legitiimi. Tai siis, tarkemmin sanoen, miksi sitoutuminen joihinkin partikulaarisiin ihmisoikeuksiin on tällainen legitimiteetin esiehto?

    Eikö ole mielekkäämpää todeta, että ehto (1) sisältää sen, että johto jolle ollaan lojaaleja, ei riko niitä lakeja joiden alainen virkamies itsekin on. Tämä joko sisältää ne ihmisoikeudet tai ei, jos ei sisällä, niin ongelma on mielestäni syvempi, ja liittyy koko viitekehyksen legitimiteettiin. Jos valtion virkamies tai kansalainen on sellaisen valtion palveluksessa joka ei kunnioita ihmisoikeuksia (koska ne eivät ole osa sen lakeja), niin ongelma liittyy koko valtion legitimiteettiin suhteessa noihin mainittuihin ihmiskoikeuksiin. Tai muihin oikeuksiin, sen mukaan.

    Ja sellaisena koko kysymys palaa mielestäni lähtöruutuun. Yksilö ei voi väistää vastuutaan lojaliteettiin vetoamalla. Lojaalius on valinta, niinkuin sekin, mitä pitää ihmisoikeuksina ja mitä ei.

  2. Ajattelin ensin sanoa, että olet oikeassa, mutta asia vaatii hiukan huolellisempaa pohdintaa. Jossain mielessä kyse on koko viitekehyksen oikeutuksesta, mutta hallinnot voivat olla parempia tai huonompia, toimivampia tai dysfunktionaalisempia. Kun alunperin säällinen hallinto ajautuu asteittain toimimaan harmaalla alueella, toimii (2) jonkinlaisena kiintopisteenä. Ajattelen esimerkiksi sitä, kuinka USA:n toiminta Vietnamissa tai myöhemmin vähitellen karkailee käsistä. Millä tavalla yksittäinen hallinnossa työskentelevä ihminen arvioi suhdettaan toisaalta inkompetenttiin johtamiseen, toisaalta kaoottiseksi muuttuneeseen tilanteeseen rintamalla (tai miehitetyssä maassa)?

  3. M

    Minusta kiinnostavaa on lojaliteetin, vastuunoton ja kielen välinen suhde.

    “Adolph Eichmann, the famous Nazi officer in charge of the concentration camps in Eastern Europe, confessed that the he and his henchman in the Holocaust had a word for their responsibility-denying language—amtssprache.(1) Roughly translated, this word means “office talk” or “bureaucratese.” When asked why they did what they did, their typical response might be something like “I had to”, “I was following orders” or “it was the law.”

    Amtssprache is not unique to the Nazis. If we do not see this in ourselves, perhaps we need to look more closely. One of the most popular responsibility- denying phrases that find its way into our conversations is “flesh.” You hear this all of the time. We did this or that because we are flesh. This has an element of truth to it. We are all flesh. We all have a propensity to sin. We all have lusts. Yet, isn’t it just as true that the Nazi’s “had to” kill the Jews? They were compelled to follow orders, but they could refuse if they had the character to do so.”

    Lähde




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: