hevonen nautana


En ymmärrä tätä hevosenlihakohua. Käsittääkseni hevosta voi proteiinilähteenä syödä siinä missä lehmääkin, eikä kukaan valittanut einesten mausta. Ne maistuvat samalta, oli ne valmistettu mistä hyvänsä. On tietysti kuluttajan valinnanvapauden kannalta totta ja tärkeää, että tuoteselosteessa on paikkansapitävää tietoa. Skandaalin rajussa moraalisessa närkästyksessä on kuitenkin kyse jostain syvemmästä kuin puutteellisista tuoteselosteista. Halpaa lihaa himoinneet kuluttajat kokevat jotain pyhää loukatun. En pysty samaistumaan tähän tyrmistykseen.

Kilpailusta on kuluttajille hyötyä, koska se painaa hinnat alas. On kuitenkin epätervettä, jos kuluttajat totutetaan keinotekoisen halpoihin hintoihin. Ne näkyvät huijaamisena, oli kyse veronkierrosta, laadun polkemisesta tai kuten nyt, yhden asian myymisestä toisena. Alihintoihin tottuneet kuluttajat eivät ymmärrä, että heidän elämäntapansa ja makutottumuksensa ei ole millään kriteereillä yhtäsopivaa kestävän kehityksen kanssa. Kuitenkin he valitsevat mitä hyvänsä roskaa lihana ennemmin kuin laadukasta kasvisproteiinia. Kannattaako siinä sitten näytellä moraalista tyrmistystä?

Advertisements

  1. M

    Lihaan liittyy korkea status. Eikä vain ihmisillä. Jopa simpanssit käyttävät lihaa poliittisten allianssien luomiseen ja vahvistamiseen, toisin kuin hedelmiä. (Tosin ihmisiltä varastettuja hedelmiä käytetään jossain simpanssikulttuureissa samalla tavalla kuin lihaa.) Hevosenlihaan taas liittyy merkittävästi naudanlihaa alhaisempi status, se on vääräuskoisten tataarien ruokaa.

  2. M

    Tulin ajatelleeksi tätä toisestakin näkökulmasta. Rupesin miettimään miksi sinä tai minä emme koe hevosen lihasta moraalista närkästyksestä.

    Elän sellaisessa käsityksessä että suurin osa ihmisten moraalisesta närkästyksestä luontuu siitä, että meillä on sisällämme jotain, sanoisinko “elin”, joka pyrkii estämään muutosta, palauttamaan tasapainotilanteen. Jos joku uhkaa esimerkiksi maailmankuvaamme, keksimme helpoimman selityksen sille, joka palauttaa maailmankuvaamme tasapainon ja meille mielenrauhan.

    Suurimmalla osalla ns. taviksista on sellainen maailmankuva, että yhteiskunta on suurin piirtein ok. Mitä tahansa ruokaa voi ostaa kaupasta, ja luottaa että saa sitä mitä ostaa, ensiksikin koska elämme länsimaisessa maassa jossa ei ensisijaisesti kuseteta asiakkaita, mutta mikä vielä tärkeämpää, valtio pitää huolen siitä että kaupassa myydään vain ruuaksi kelpaavia asioita.

    Minulla taas on (harmikseni) sellainen maailmankuva, että kauppa ja ruuantuottajat kuten kaikki firmat kusettavat minkä kerkeävät, ja myyvät kaikenlaista paskaa ihmisille mikäli se vaan menee läpi. Puhumattakaan siitä että pyrkisivät olemaan ekologisia.

    Kun ns. tavis lukee uutisen hevosen lihasta, hänellä se uhkaa maailmankuvaa. Syntynyt “tensio” purkautuu helpoimpaan mahdolliseen selitykseen: joku ulkomainen ahne firma on ollut paha tms. mutta tilanne korjaantuu. Kun minä luen saman uutisen, minulla se ei uhkaa maailmankuvaa vaan vahvistaa sitä.

  3. Luulisin että tämä on moniulotteinen kulttuurinen ilmiö.

    Tyrmistyksen yksi taso on varmastikin ollut se, että on ihmisiä joille hevosen syöminen on tabu. Samaan tapaan kuin länsimaissa monet ovat sitä mieltä, että lehmää ja sikaa voi syödä, mutta koiraa ja kissaa ei. Osa ihmisistä on siis närkästynyt siitä, että ovat tietämättään joutuneet syömään sellaisen eläimen lihaa jonka syöminen on heille vastenmielinen ajatus.

    Toinen taso on tyrmistys siitä, että yritykset huijaavat ja rikkovat sääntöjä ja myyvät turvallisen naudanlihan nimellä epmääräisiä teuraseriä jotka ovat peräisin hämäristä oloista. Järjellä ajateltuna, tämä skandaali voitaisiin välttää painamalla tuoteselosteeseen vain “sisältää epämääräisiä bukkieriä, joiden alkuperä ja sisältö vaihtelee. Voi sisältää mm. naudan, sian, hevosen, kissan, koiran tai kamelin lihaa, sekä lääkeainejäämiä.” Sitten olisi kuluttajan oma valinta, että haluaako ostaa halvalla tuollaisen tuotteen vai jotain muuta.

    Yhteiskuntafilosofian tasolla olen sitä mieltä, että on harhaanjohtavaa syyttää pelkästään kuluttajia linjalla “oma vikanne kun kerta haluatte ostaa mahdollisimman halpaa einesruokaa”. Koska samaan aikaan on kuitenkin niin, että kuluttajien ostopäätösten lisäksi ruokateollisuutta ohjaa valtioiden asettamat säännökset, lait ja tukipolitiikka. Nämä kaikki yhdessä ohjaavat kehitystä siihen suuntaan, että pienet tilateurastamot ovat joutuneet lopettamaan toimintansa kun eivät enää pysty täyttämään valtion asettamia määräyksiä. Tämä on pieni esimerkki siitä, että lainsäädännöllä ja tukipolitiikalla suositaan suuria toimijoita ja hankaloitetaan pienimuotoista paikallista ruuantuotantoa.

    Ja käsittääkseni tämä on taso, josta myös kasvissyöjä voisi olla vähän huolissaan. Nuo samat pykälät ja niiden taustalla oleva politiikka yhtä lailla ohjaa myös kasvinviljelyä niin, että siirrytään yhä enemmän kohti suurisuuntaista agribisnestä.

    Henkilökohtaisesti toivon, että tämä kohu jotenkin auttaisi huomaamaan sitä, että suurisuuntaista agribisnestä suosiva lainsäädäntö ei sitten kuitenkaan onnistu turvaamaan ruuantuotannon hygienia- ja eettisiä kriteereitä (vaikka juuri näihin vedotaan kun säädetään yhä kiristyviä määräyksiä jotka käytännössä tekevät pienet tilateurastamot laittomiksi.) Ideaalimaailmassa lainsäädäntöä lähdettäisiin rukkaamaan siihen suuntaan, että se suosisi lähituotettuja raaka-aineita ja lyhyitä toimitusketjuja.

    • On esim. ihan vakavissaan esitetty, että kansalaisten oma kotitarveperunankasvatus pitäisi joko kokonaan kieltää tai ainakin tehdä luvanvaraiseksi. Koska kaikenmaailman tumpelot viljelevät huuhaa-menetelmillä ihan miten sattuu, ja sit näiltä leväperäisiltä viljelmiltä leviää kasvitaudit ja sieni-infektiot jotka saastuttaa myös oikeiden maataloustuottajien oikeaoppisesti kasvattamat oikeat sadot…

      Mua vähän huolestuttaa että jos nuo tahot saavat entistä enemmän valtaa ja lobbaavat näkemyksiään läpi, niin kohta täällä ei saa edes itse valmistaa kotona raaka-aineista omaa ruokaansa jos ei ole suorittanut hygieniapassia…

      • Tiedemies

        Se perunankasvatusjuttu oli aprillipila. Sitä ei ole koskaan esitetty vakavissaan.

    • Niinhän se tietysti on. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että erilaiset kuluttajapaniikit seuraavat toisiaan, kun taas talouden ja sitä palvelevan lainsäädännön juna kulkee omalla raiteellaan. Ruokaskandaalit jäävät samanlaiseksi hössötykseksi kuin muutkin skandaalit, niiden kautta ei kanavoidu tai artikuloidu poliittista muutostahtia. Syykin on selvä. Kestämätön järjestelmä on lopulta kuluttajalle miellyttävä.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: