Moraaliset oikeudet


Tässä on argumentti, jonka johtopäätöksestä en pidä, mutta joka on mielestäni argumenttina varsin vaikeasti voitettava. Ensin johtopäätös: mitään legaalisista oikeuksista erillisiä moraalisia oikeuksia ei ole olemassa.

Epämuodollinen perustelu: kun sanomme, että jollakulla on oikeus johonkin, tarkoitamme että on olemassa joku toinen, jolla on velvollisuus antaa se hänelle. Meillä on oikeuksia johonkin ja oikeuksia olla vapaa jostain, mutta kummassakin tapauksessa oikeudesta seuraa toisten velvollisuuksia. Jos jollakulla on subjektiivinen oikeus terveyspalveluun, on oltava olemassa riittävästi resurssoitu terveydenhuolto, jonka edustajien täytyy antaa hoitoa pyydettäessä. Jos jollakulla on sananvapaus tai julkaisuvapaus, muut eivät saa (muilla ei ole oikeutta) estää häntä puhumasta ja julkaisemasta. Nämä ovat käsitteellisiä totuuksia, jotka avaavat sanan oikeus merkityksen.

Oikeudet ja niitä vastaavat velvollisuudet ovat olemassa sosiaalisina tosiasioina. Ne saavat todellisuutensa käytännöistä ja instituutioista, joiden kautta oikeuksista sovitaan, ja joiden kautta niiden toteutumista valvotaan. Oikeuksien on oltava julkisesti tunnustettuja, ja niihin liittyy sanktioita. Voimme kutsua tätä oikeuksien viitekehykseksi. Lyhyesti sanoen oikeudet saavat todellisuutensa jostain sellaisesta viitekehyksestä, joka moderneissa yhteiskunnissa saa riippumattoman oikeuslaitoksen muodon. Oikeutesi ovat lakiin perustuvia oikeuksia. Mistä löytyvät oletettavasti erilliset, moraaliset oikeudet?

Moraaliset oikeusvaateet ovat retorisia, poliittisia siirtoja, joiden tarkoituksena on lain muuttaminen.

Yksi vastaus tähän on, että minä itse sekoitan kaksi eri asiaa. Moraali kun on jotain muuta. No, tämä vastaus tarkoittaa, että käsitteet “legaalinen oikeus” ja “moraalinen oikeus” eivät sisällä yhteistä osatekijää “oikeus”. Kyse lienee ortografisesta sattumasta. Tämä vastaus on selvästi epätoivoinen. Kyllähän me haluamme, että lailliset ja moraaliset oikeudet ovat saman suvun lajeja.

Toinen vastaus on, että moraaliset oikeudet ovat ne luonnolliset oikeudet, jotka millä hyvänsä olioilla pitäisi olla sen oman luonnon perusteella. Tämä on hyvä vastaus, paitsi että se johtaa normeja tosiasioista, ja sitoutuu essentialismiin.

Kolmas vastaus on, että moraaliset oikeudet ovat ne oikeudet, jotka oikeussubjekteilla olisi ideaalisessa oikeusjärjestyksessä. Jos Ruotsissa olisi ideaalinen oikeudellinen järjestelmä, niin syyrialaisilla, joilla on itsellään surkea lain suoja, olisi moraalisesti ne oikeudet, jotka heillä olisi laillisesti, jos he olisivat ruotsalaisia. Rakastan kontrafaktuaaleja, mutta kaikki filosofiset yritykset kuvailla ideaalista oikeudellista järjestelmää ovat lopulta kehämäisiä. Jossain vaiheessa ideaalin kuvaukseen sisällytetään moraalisia oikeuksia, jotta ideaali saisi sisältöä. Mutta silloin olemme kehässä.

Summa summarum, on epäselvää tiedämmekö mistään moraalisista oikeuksista. Kuten sanoin, pidän johtopäätöstä epämukavana.

Advertisements

  1. Luulen, että tuo epämielyttävyys on yksi niistä syistä, joka on ajanut filosofeja etsimään uskottavia perusteluita moraalisille oikeuksille.

    Mutta entä jos pysähdytään kysymään, miksi ajatus moraalisten oikeuksien olemattomuudesta on epämielyttävä? Mitä oletamme, että siitä seuraisi? Jotain epämiellyttävää, kuten totaalinen nihilismi tai viidakon laki ja vahvemman oikeus? Että mistä tahansa voidaan sopia mitä tahansa, eikä mitään yksittäistä legaalista sopimusta voida arvioida vedoten johonkin “yleiseen moraaliin”?

    Eli, jos kansakunta X esittäisi vaateen “meidän kansakuntamme enemmistö on säätänyt lain jonka mukaan meidän kansakuntamme alueella asuvat vähemmistön Y edustajat otetaan kiinni ja poltetaan voimalaitoksissa energiaksi. Koska ei ole olemassa universaaleja moraalitotuuksia, meidän kansakunnallamme on oikeus säätää tällainen laki, eikä kukaan voi tulla siitä meitä tuomitsemaan.” – öh? Onko noin muotoiltu argumentti sitten filosofisesti uskottava?

    Vai joudummeko itseasiassa jatkamaan tarkastelua siihen, mitä tarkkaan ottaen tarkoittaa “legaali sopimus”? Ymmärrän että esim. luonnollisten henkilöiden ryhmä voi tehdä keskinäisen sopimuksen ja vahvistaa sen allekirjoituksillaan, mutta voidaanko tästä jotenkin johtaa pitävät perustelut esim. edustuksellisen demokratian lainsäädäntövallan legitimointiin? Jos siis oletetaan, että “legitimiteettiä” yleisenä moraalitotuutena ei ole olemassa, vaan kaikki legitimiteetti perustuu yksilöiden tekemiin keskinäisiin sopimuksiin?

  2. M

    Ovathan moraaliset oikeudet tietysti “olemassa” siinä mielessä kuin jokainen ajatus on olemassa sitä ajattelevan henkilön mielessä ja muistissa. Jos ajattelee, kuten minä, että ajatukset ovat viime kädessä myös ainetta, eli niillä on esimerkiksi teoriassa tarpeeksi tarkoilla mittalaitteilla mitattavissa oleva paino, ne ovat olemassa myös konkreettisemmassa mielessä.

    Ja koska meillä on tietyssä yhteisössä jaettuja normeja, ne ovat olemassa myös ei-vain-subjektiivisessa mielessä, ainakin jos uskoo että ihmiset ovat todellisuudessa erillisiä yksilöitä eivätkä vain samaa kokonaisuutta jossa erilisyys on vain illuusio.

    Moraalin oikeutus tulee siis siitä, että riittävän moni uskoo siihen.

  3. No, oma näkemykseni on, että asiasta voi kertoa ainakin hiukan nostattavamman tarinan. Hahmottelemani kolme vastausta, jotka dissasin, eivät ole aivan huonoja. En esimerkiksi usko, että kaikki kehämäiset perustelut ovat ns.pahoja kehiä (vicious circle). Ja ihmisluonto on kuin onkin moraalisesti merkityksellinen.

    Jatkan muuten vielä edellisen keskustelun aiheista, kunhan ne hautuvat vähän mielessä.

  4. Juuh, mä yritin kerrankin kommentoida vähän lyhyemmissä pätkissä, jotta keskustelu pysyisi luettavampana =)

    Mutta antaapa mennä vaihteeksi:

    Jos oletetaan, että on olemassa moraalisia oikeuksia, ja että niistä voidaan saavuttaa tietoa, niin tästä seuraisi, että olisi paitsi oikeita niin myös vääriä moraalisia väittämiä. Ja ne väärät väittämät pitäisi hylätä, koska ne eivät pidä paikkansa. Että lakeja säädettäessä (tai toisten ihmisten toimintaan puututtaessa) ei voida vedota virheellisiin moraaliväittämiin, vaan ainoastaan niihin oikeisiin.

    Jos sitten osoittautuu, ettei ehkä voidakaan saavuttaa varmaa tietoa mistään moraalisista totuuksista, niin helposti tulee sellainen olo, että sitten kaikki moraaliset uskomukset pitää ehkä hylätä, tai ainakaan mikään neuvottelu tai keskustelu ei voi koskaan päätyä mihinkään kun ei voi erottaa “oikeaa” ja “väärää”…

    Mutta, kuten todettua, tilanne ei mitenkään väistämättä ole näin synkkä.

    Ensiksi: ei ehkä löydy epäilyksettömiän tosia moraalisia aksioomia, joiden pohjalta voitaisiin loogisesti päätellä koko moraalijärjestelmä. Mutta moraalijärjestelmän ei ehkä olekaan pakko olla hierarkia, vaan se voi olla suuri kudelma, jossa eri uskomukset ja väittämät yhdessä perustelevat toinen toisiaan. Vaikka luopuisimmekin ehdottoman varmoista moraalisista totuuksista, voisimme silti säilyttää kokonaiset moraalijärjestelmät, ja kunkin järjestelmän sisällä voisi sit sitoutua kyseisen järjestelmän kokonaisuuteen, neuvotella yksittäisistä moraalisista arvioista, ja tarvittaessa tarkistaa myös niitä järjestelmän keskeisiä oletuksia. (eiks tää nyt ole joku laiva-vertaus, että vedessä olevasta laivasta ei voida kerralla purkaa ja vaihtaa kaikkia lankkuja, mutta periaatteessa voidaan yksi kerrallaan korjata mikä tahansa osa, ilman että oletetaan jotain ikuisia ja muuttumattomia perusaksioomia)

    Toiseksi: vaikka joutuisimmekin hylkäämään ajatukset “ihmisestä riippumattomista, objektiivisista moraalitotuuksista”, niin toivottavasti meille silti jäisi jäljelle sellaisia asioita kuin hyväntahtoisuus, empatia ja kunnioitus elämää kohtaan. Näiden pohjalta ei ehkä voida dedusoida mitään tosia väittämiä. Mutta nämä silti ohjaavat ihmisen ajattelua ja saavat hänet pitämään toisia moraaliväittämiä parempina kuin toisia.
    (sivuamme siis jälleen esi-käsitteellistä aluetta inhimillisen kulttuurin perustana. Perustana joka kannattelee, vaikkei kykenekään perustelemaan varmoja ja tosia propositioita)

    Ja lopuksi: Ylempänä esittämäni esimerkki on luullakseni sisäisesti ristiriitainen ja sellaisena epäuskottava. Kun kai sen voisi formalisoida näin:
    1. koska ei ole olemassa universaaleja moraalitotuuksia, niin kenelläkään ei ole oikeutta puuttua siihen, jos meidän kansamme enemmistö haluaa polttaa vähemmistön Y edustajat energiaksi
    2. koska ei ole olemassa universaaleja moraalitotuuksia, meidän kansamme ei myöskään voi väittää, että meillä olisi oikeus polttaa vähemmistön Y edustajat.
    3. koska ei ole olemassa universaaleja moraalitotuuksia, meidän kansamme ei voi vaatia itselleen mitään sellaista oikeutta, johon toiset eivät saisi puuttua.

    Eli, käsittääkseni esimerkkikansan omaksuma logiikka kuitenkin johtaisi siihen, että jos kuvitteellinen kansainvälinen yhteisö olisi ihmisoikeuksia kunnioittava ja päättäväinen, niin se voisi halutessaan puuttua kansan X toimintaan ja estää aiotun lain säätämisen.

    • “Jos oletetaan, että on olemassa moraalisia oikeuksia, ja että niistä voidaan saavuttaa tietoa, niin tästä seuraisi, että olisi paitsi oikeita niin myös vääriä moraalisia väittämiä.”

      Jos on olemassa (moraalisia) arvoja, niistä voidaan ehkä johtaa oikeuksia/velvollisuuksia. Jos esimerkiksi Löttösuon koskemattomuus on arvo (sitä on oikein arvottaa), kaikilla asianosaisilla on velvollisuus suojella sitä.

      Oikeudet ja velvollisuudet eivät ole ensisijaisesti deklaratiivisia lauseita, vaan normeja ja preskriptioita. Kun viittaamme niihin sosiaalisina faktoina, käytämme tietysti deklaratiivisia lauseita, mutta tässä ei ole erityistä ongelmaa.

      Toimijan perspektiivistä arvon tunnustamisesta seuraa siis oikeaa ja väärää käyttäytymistä koskevia sitoumuksia. Tarkkailijan näkökulmasta nämä sitoumukset ovat samanlaisia tosiasioita kuin markkinahinnat.

      • Näin yksi kysymys, moraalisista oikeuksista, redusoituu toiseen kysymykseen, moraalisista arvoista.

        Ihmiset ja monet muut eläimet arvottavat, sillä ne valitsevat vaihtoehdoista. Kivelle sade tai pouta on yhdentekevää, meille ei. Ihmisellä sosiaalisena ja diskursiivisena lajina valinta on osin yhteisöllistä: asetamme päämääriä ja koordinoimme toimintaa.

        Vaihdannan oloissa hinnat kertovat jotain arvotuksesta, mutta tämä on sivujuonne. Arvot ovat sitä mitä tavoitellaan, mitä valitaan, tai valittaisiin, jos olisi keinot käytössä.

        Ovatko jotkut arvot erityisesti “moraalisia”? Tässä en menisi perinteiseen filosofiseen yritykseen määritellä tai analysoida käsitteitä. Pikemminkin sanoisin, että meillä selvästi on moraalisia motiiveita ja moraalitunteita, eikä tämä ole kaltaisellemme lajille ihme. Esimerkiksi tiivistä yhteistyötä pienryhmissä tekevänä eläimenä meille on kehittynyt tarkka silmä toisten tarpeille ja reilulle jakamiselle. Lasten pitkä riippuvuus vanhemmistaan synnyttää vastaavia altruistia, jopa itsensä uhraavia motiiveja.

        Pääosin olen samaa mieltä siitä, mitä kirjoitit. Tietoteoreettiset kysymykset ovat toissijaisia. Moraaliset systeemit ovat evolutiivisesti myöhäisiä yrityksiä tutkia loogisesti arvotusten rakennetta. Suhtaudun ihan positiivisesti tällaiseen, ja harrastan itsekin systematisointiyrityksiä, mutta moraali ei perustu tämänkaltaisiin moraalijärjestyksiin. Sen perustana on Rortyn sanoin “warm mammalian fellow-feeling”.

      • Ah, ymmärrän. Mutta olemmeko silti yhä kutakuinkin lähtöruudussa?

        Jos susilla on (itseis)arvo, tätä koskevaa tietoa voidaan käyttää pohjana kun sovitaan, paljonko ja missä susia saa Suomessa asua, ja paljonko ja miten niitä saa metsästää.

        Käsittääkseni tässäkin ääripäiden näkemysero koskee juuri sitä, onko susilla jotain arvoa vai ei. Ihmiskunnan enemmistö on esimerkiksi sitä mieltä, että isorokko olisi syytä hävittää maailmasta kokonaan – kukaan ei kai ole erityisesti vaatinut että biosfäärin monimuotoisuuden nimissä jossain päin maailmaa tulisi säilyttää elinvoimainen isorokkokanta? Ymmärtääkseni osa ihmisistä suhtautuu susiin täsmälleen samalla tavalla. Että jos niitä on pakko säilytellä, niin sit eläintarhassa tai Siperiassa.

        Onko susien arvo siis puhtaasti ihmisten tekemä keskinäinen sopimus, siten että valtiojärjestelmässä enemmistöllä on oikeus vaatia myös vähemmistöjä noudattamaan enemmistöpäätöksellä syntyneitä sopimuksia?

      • Oho, kirjoitimme näemmä vastauksia samaan aikaan, joten kommenttiketjun järjestys meni vähän ristiin. No mä parsin ajatusta kasaan;

        “warm mammalian fellow-feeling” perustelee hyvin ainakin ihmisperheen sisäistä sitoutumista toisten tukemiseen. Hieman kärjistäen voitaisiin sit erottaa erilaisia tasoja siinä, mihin asti tuo lämpö ulottuu. Että on sisäpiiri, “me”, jonka jäsenet suhtautuvat toisiinsa empaattisesti, ja sit on piirin ulkopuolelle jäävät “muut”, joiden oletetaan joko itse huolehtivan omista asioistaan, tai joihin suhtaudutaan täysin välineellisesti, tai jopa vihollisina.

        Esimerkit ovat ehkä turhankin helppoja. Tietyissä piireissä koetaan, että samaa kansallisuutta olevien täytyy pitää yhtä, maahanmuuttajat koetaan uhkana koska he tulevat tänne syömään meidän resurssejamme.

        Teoriassa voitaisiin ehkä myös kuvitella asenne, jossa koko ihmiskunta koettaisiin yhtenä suurena perheenä, mutta silti oltaisiin sitä mieltä, että ihmiskunnan tulee yhdessä taistella isorokkoa, susia ja alieneita vastaan. Että on väärin vaatia jotain suota suojeltavaksi pelkästään siksi että joku ökkökoppakuoriainen saisi elellä siellä rauhassa – ihmiskunnan yhteisen edun nimissä kaikki resurssit pitää valjastaa ihmiskunnan käyttöön, koska maailma vaan on evoluutiokilpailu jossa vahvemmat lajit pärjää ja heikommat sortuu.

        No joo. Näitä erilaisia suhtautumistapoja voidaan formalisoida “moraalijärjestelmiksi” ja tarkastella sellaisina, ja käydä niihin liittyvistä olettamuksista älyllistä keskustelua. Valtioiden sisällä ja välillä voidaan myös säätää lakeja ja tehdä sopimuksia ja määrätä sanktioita.

        Mutta jos mennään sille tasolle, missä yksilöt elävät ja suhtautuvat lähiympäristöönsä, niin luulen että siellä tarvitaan muutakin kuin vain älyllistä analyysiä ja formaaleja sopimuksia. Joudutaan miettimään esim. sitä, miten kasvatus ja kasvuympäristö vaikuttavat siihen, millaiseksi yksilön empatiakyky kehittyy. Toisinsanoen, voiko kasvuympäristö vaikuttaa siihen, kokeeko yksilö maahanmuuttajat uhkana vai globaalin perheen jäseninä – ja jos voi, niin miten? Pitämällä moraalisaarnoja? Syyllistämällä vääristä ajatusmalleista? Käymällä älyllistä keskustelua? Hmmm…

  5. M

    “Mutta jos mennään sille tasolle, missä yksilöt elävät ja suhtautuvat lähiympäristöönsä, niin luulen että siellä tarvitaan muutakin kuin vain älyllistä analyysiä ja formaaleja sopimuksia. Joudutaan miettimään esim. sitä, miten kasvatus ja kasvuympäristö vaikuttavat siihen, millaiseksi yksilön empatiakyky kehittyy.”

    Allekirjoitan ensimmäisen lauseen ja toisen loppuosan. Oma käsitykseni on, että ihmisten empatiakyky tarttuu, eli ihmiset kehittyvät empaattisemmiksi ympäristössä, joissa ihmisillä on yleisesti empatiaa.

    Toisen lauseen alussa käytetään ilmausta “joudutaan miettimään”. Jos luen sitä kuin piru raamattua, se vinkkaa siihen, kuten että olisi olemassa joku eliitti, “me ajattelevat, tiedostavat ihmiset” jotka täällä blogeissa sitten suuressa viisaudessamme mietimme – eli analysoimme – miten empatiaa voidaan lisätää niiden toisten, ei-ajattelevien, jossain ihmisen ja eläimen välissä olevien persujen keskuudessa.

    Oma käsitykseni on, että empatian esteenä ei ole ensisijaisesti nämä toiset, huonommat ihmiset, vaan meidän “ajattelevan luokan” ajattelu ja analyysi, joka käytännössä tappaa meidän empatiakykymme. Ja empatiakyvyn puute tarttuu muihinkin.

  6. M

    Ja siis, kuten yllä paljastuu, pidän empatiaa arvossa.

    Empatia on tunne ja nämä muutamat aidot, positiiviset tunteet ovat kertaluokkaa tärkeämpiä kuin ajatukset.

    Sen sijaan ajatus empatiasta on vain ajatus. Ajatusten vuoksi ihmiset ovat valmiita käymään sotia. Käsittääkseni kirjasta Zen at War paljastuu että ihmiset ovat käyneet sotia jopa puolustaakseen ajatusta empatiasta.

    Se, että pidän empatiaa arvossa ei tarkoita että empatia olisi minulle arvo. Jälleen, arvo on vain ajatus eikä enää tunne.

    • M, on totta että ajatus empatiasta on vain ajatus. Mutta toinen ideasi, että analyysi jotenkin tappaisi empatiakyvyn, on mielestäni sellainen romanttinen meemi, jolle ei ole mitään perusteita.

      Monet moraaliset tilanteet eivät ole välittömästi selviä, ne vaativat useampien näkökohtien ja ei-itsestäänselvien seurausten punnitsemista. Empatiakyky ei myöskään ole kerralla annettu, se laajenee ja syvenee mielikuvituksen ja kokemuksen kautta.
      Siksi analyysia tarvitaan. Ajattelusta kieltäytyminen ei ole mitenkään moraalisesti korkeatasoista. Elitismi on tietysti yksi vaara, mutta ahdasmielisyys on myös vaara.

      • M

        Ei sille ole eikä voikaan olla perusteita, koska jälleen, perustelut ovat analyysiä joka on mielen asioita. Voi olla että on myös olemassa romantisoitu meemi siitä että analyysi tappaa empatian. Mutta omien ensikäden kokemuksieni perusteella tiedän ettei se ole pelkkä meemi. Esim. tanssissa ilmiö on ilmiselvä. Kun pari tanssii yhteen, se tuntuu kuin olisimme yksi eläin. Mutta usein juuri ajattelu tappaa tuon yhteyden, se tuntuu siltä kuin yhtenä jatkumona soljuva tanssi muuttuu diskreeteiksi askeleiksi ja tavallaan koko ajan katkeaa. Siten analyyttinen mieli kokemuksieni mukaan juuri toimii, se voi vain tarkastella ja komentaa jalat ottamaan askeleita. Mutta askeleet versus dynaamisen liikkeen soljuvuus… ero on äärettömän iso.

  7. M

    Ja kun sanon, että pidän empatiaa arvossa, sillä ei ole sinänsä vielä oikeasti mitään sisältöä, se on vain lyhyempi ilmaus sille, että erilaisissa tilanteissa pyrin toimimaan systemaattisesti siten että empatia maailmassa lisääntyisi, toki parhaan ymmärrykseni puitteissa. Ei ole mitään “pitämistä arvossa” joka olisi irrallista teoista.

    • M

      Tämä on sikäli kiinnostava kysymys, että näköjään paljastui taas itseltäni yksi uusi näkökulma tästä.

      Luin artikkelia fillaroijien autoilijoille aiheuttamasta raivosta. Sen alkuperälsi väitettiin moraalista närkästystä. En ehkä ihan usko siihen stooriin, mutta tämä on oikeastaan sivuseikka.

      Kiinnostavampaa on, että tarve moraalille syntyy individualismista. Jos koen olevani osa isompaa organismia, ei ole mitään yhteismaan ongelmaa. Kaikki buddhalaiset yms. suuntaukset esittävät, että olemme kaikki yhtä. Samanlainen tunne on parhaimmillaan myös tanssiessa parin kanssa, varmaan kotkut valaistuneet pystyy laajentamaan tunteen koskemaan laajempaa joukkoa.

    • Parahin M, sanoit tuolla ylempänä:
      “Toisen lauseen alussa käytetään ilmausta “joudutaan miettimään”. Jos luen sitä kuin piru raamattua, se vinkkaa siihen, kuten että olisi olemassa joku eliitti, “me ajattelevat, tiedostavat ihmiset” jotka täällä blogeissa sitten suuressa viisaudessamme mietimme – eli analysoimme – miten empatiaa voidaan lisätää niiden toisten, ei-ajattelevien, jossain ihmisen ja eläimen välissä olevien persujen keskuudessa.”

      Haluan vain varmuuden vuoksi sanoa ääneen, että tuo tulkinta on omasi. Kun kirjoitin “joudutaan miettimään” oma tarkoitukseni oli sanoa, että itse kukin joutuu miettimään omalla kohdallaan, omaa elämäänsä. Olipa sitten akatemiaprofessori tai paperikoneenhoitaja, yritysjohtaja tai peruskoulupudokas. Luulen, että jos tämä maailma muuttuisi paremmaksi sillä, että saarnamiehet saarnaa kansalle miten hommat pitäisi hoitaa, niin kaikki olisi korjaanunut jo ajat sitten. Minulle itsestäänselvä lähtökohta on, että itse kunkin henkilökohtaisessa elämässä mahdollinen muutos, uudistuminen, kasvu jia oppiminen tapahtuu parhaiten juuri omakohtaisen prosessin kautta. Ja tähän prosesisin voi kuulua osana myös analyysi ja ajattelu,. reflektio ja pohdiskelu. Näin siis mun mielestä.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: