Pastissi


Ihmisestä on hyötyä noin neljäkymmentä vuotta, riippuen siitä, mihin häntä käyttää. Nuorena ja vanhana hän on kustannuserä.

Väestö uudistuu kahdella menetelmällä, endogeenisesti tai siirtolaisuuden kautta. Jos endogeeninen menetelmä ei jostain syystä toimi tarpeeksi hyvin, tarvitaan joko siirtolaisuutta, tai huoltosuhteen muutos johtaa talouslaskuun.

 

Väestön määrän lisäksi olennaista on laatu. Siksi puoluekentällä vallitseekin nykyään konsensus siitä, että siirtolaisia on voitava valikoida. Parhaimmassa tapauksessa maahan saadaan valmiiksi koulutettuja aikuisia, eli joku muu on maksanut elämän alkuvaiheen kustannukset. Sekunda puolestaan täytyy voida palauttaa tehtaalle huoltosuhdetta rasittamasta.

Endogeenisen tuotannon laatu kuitenkin vaihtelee aivan samalla tavalla. Jos siirtolaisten valikointi ei ole ongelma, miksi syntyvien lasten valikointi olisi? Tuotantoeläimilläkin on käytössä siitoskortit. Sikiöseulonnat ja muut vastaavat teknologiat yhdenmukaistaisivat tuotettuja sukupolvia kätevällä tavalla.

Diskriminaatio ennen syntymää on myös humaanimpaa kuin jo syntyneiden ihmisyksilöiden diskriminaatio. On selvää, että kun aikuista ihmistä syrjitään toisen kustannuksella hänen pyrkiessään maahan, työpaikkaan tai luottamustoimeen, hänelle tuotetaan haittaa, vaikka diskriminaatio sinänsä olisi kokonaisedun mukaista. Kun toisaalta tietyt syntymät – mieluiten jo tietyt hedelmöitykset – ehkäistään ennalta, ei ole ketään yksilöä, joka kärsii. Mahdollisilla ihmisillä ei ole ihmisoikeuksia.

Advertisements

  1. Hieman väsähtäneenä analogiana mietin myös sitä, että kun meillä on vissiin koko sotien jälkeisen ajan ollut niin, että metsä on kansallista pääomaa – vaikkakin paljolti yksityisesti omistettua – mutta silti metsän käyttö on lain säätelemää. Yksilönvapauksiin ei ole kuulunut oman metsäomaisuutensa turmeleminen tai haaskaaminen, siksi koska metsä on nähty tärkeänä kansallisena resurssina, jota yhteiskunnan kokonaisedun nimissä tulee vaalia ja kontrolloida yli yksilön päätäntävallan.

    Uusien kansalaisten tuottamiseen tarvittava välineistö on kansakunnan tulevaisuuden kannalta ehkä jopa vielä tärkeämpi resurssi kuin metsä, joten olisi varmasti jo korkea aika saada nämäkin tuotantomekanismit keskushallinon tiukemman valvonnan alle. Silloin voitaisiin juurikin määritellä erilaisia kriteerejä sekä toivotun laadun että määrän suhteen.

    • Tuotantovälineet ovat perinteisesti joko yksityisomistuksessa ja markkinat ovat vapaat, tai keskushallinnon omistuksessa ja talous suunniteltua. Muitakin järjestelyjä voi tietysti ajatella.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: