faktat


Näen vain kolme mahdollisuutta: (1) Totuus (maailmaa, ihmistä ja organisaatioita koskevat tosiasiat) aina tukee valitsemiani normeja ja ihanteita. Tämä on mitä onnellisin yhteensattuma, ja toismieliset ovat tyhmiä tai pahoja. Painatan ehkä t-paitaani tekstin reality has a liberal bias, ja kuten kaikki ironikot, pohjimmiltani otan sen tosikkomaisesti.  (2) Totuus ei aina tue normejani ja ihanteitani. Silloin totuutta voi auttaa muuttumaan enemmän ihanteiden suuntaan, mutta koska ihmisen valta on kuitenkin rajallista, voi ihanteitakin joutua muuttamaan totuuden suuntaan. Selkokielellä uusien tosiasioiden edessä on pakko muuttaa käsityksiään. (3) On aivan sama, mikä totuuden ja ihanteiden suhde täsmälleen on, koska ne ovat loogisesti niin totaalisen erillisiä. Viimeisestä kohdasta seuraisi, että normeja ja ihanteita ei arvioida lainkaan sitä vasten, kuinka asiat sattuvat olemaan.

Joskus ihmiset käyttäytyvät ensin kohdan (1) mukaisesti, mutta paineen alla siirtyvät kohtaan (3). Käytännön elämässä tietenkin joustetaan siinä missä muutkin, kunhan sitä ei tarvitse eksplisiittisesti tunnustaa.

Advertisements

  1. Joillakuilla tuntuu olevan taipumus hylätä ihanteensa eli käytännössä kääntää ne nurinniskoin, kun todellisuus ei vastaakaan niitä.

    “Järkiinsä tuleminen” muistuttaa lääkkeenä yllättävän paljon alkoholia: kumpaankin liittyy ylikompensaatio ja alistujan aggressio.

  2. No, mitä analyyttisemmin asiaa tarkastelee, sitä pakotetumpi on yleensä ottamaan kohdan (3) mukaisen suhteen. Se, miksi kohta (1) ikäänkuin ui sisään arkielemään, taas ainakin osaksi tulee siitä että Ihminen on hyvin suuressa määrin tarinoita kertova eläin. Kun ihminen kertoo tarinoita, hän ei eksplikoi tosiasioiden ja ihanteiden eroa vaan yrittää kertoa itselleen tarinan jossa tosiasiat ovat enemmän ihanteiden mukaiset.

    Kun kahden tahon ihanteet eroavat, niin jos molemmat reagoivat kohdan (1) mukaisesti, ei koskaan voida neuvotella siitä, mitä pitäisi tehdä, koska neuvottelusta tulee kilpalaulantaa jossa pyritään määrittelemään tosiasiat. Vasta kun tähän väsytään ja todella istutaan neuvottelupöytään, otetaan kohta (3) lähtökohdaksi. Neuvotteluprosessin tuloksena todellisuus näyttää kohdan (2) mukaiselta pitkällä aikavälillä.

    • Kohta kolme on oikein vain hyvin rajoittuneena pointsina dedusoitavuudesta. Jos empiiriset rajoitteet eivät lainkaan ohjaa ihanteiden valintaa, päädytään elämään fantasiamaailmassa.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: