Joulu


Kauppiaat sanovat usein tarvitsevansa joulua, mutta tämä herättää kysymyksen, onko heidän liiketoimintansa tervejärkisellä pohjalla. Ei kai lamaakaan kannattaisi torjua kulutusluotoilla tai kiinalaisella muovisälällä?

Joulu on vain suurin ja kaunein esimerkki sellaisista kollektiivisesti tuotetuista kulutus-syöpöttelyistä, jotka antavat markkinataloudelle pahan leiman. Nämä syöpöttelyt ovat  alkuperältään epämääräisen uskonnollisia tai nationalistisia, nykyään ratsastavat lapsen ja lapsuuden uskonnolla, ja niihin liittyy massiivinen julkinen ja yksityinen mainonta. Kaikki nämä tekijät on tarkoitettu rationaalisen kuluttajan harkintakyvyn väliaikaiseksi tuhoamiseksi. Vaikka yksilön harkintakyky säilyisi, sosiaalinen syyllisyys pakottaa kuitenkin mukaan. Kyse on markkinatalouden sellaisesta versiosta, jossa kuluttaja ei saa tehdä rationaalisia valintoja. Parasta on jos luottokorttia ohjaa lapsen mieli.

Tämä tuottaa tilaa kulutuskriitikoille, joiden päivitetty versio kauppaa ‘aineetonta’ kulutusta. Kulutuskriitikot ovatkin siinä oikeassa, että joulun ja vastaavien juhlien tuottama kulutus on yleensä aivan erityisen haitallista niin ekologisesti kuin sosiaalisestikin. Kyse on turhakkeista ja ihmisten välisen eriarvoisuuden kärjistämisestä. Joulukulutus tekee enemmän vahinkoa luonnolle ja yhteisölle kuin tavanomainen kulutus, jonka voi sentään katsoa vastaavan joitakin aitoja tarpeita. Epätasa-arvon sosiaaliset vahingot kohdistuvat raaimmin niihin joiden piti tästä kulutuspiikistä hyötyä, eli lapsiin. Lisäksi sen paremmin vanhemmilla kuin lapsillakaan ei usein ole kauhean kivaa koko prosessin aikana. (Viittan tietysti Spirit Level -tyyppisiin havaintoihin).

Aineeton kulutus ehkä vähentäisi kulutuksen ekologista vaikutusta, kuten hiilijalanjälkeä, mutta sosiaalisesti se on aivan yhtä kestämätöntä. Tämä ei ole erikoista, koska esimerkiksi ‘hemmottelu’ ja jopa ‘laatuaika’ ratsastavat samalla bulimian logiikalla.

Markkinatalous itsessään ei tietenkään tarvitse joulua tai vastaavia juhlia mihinkään. Ilman niitä kulutus, mainonta ja välillisesti tuotanto jakaantuisivat eri tavalla. Luultavasti tämä olisi rationaalisempi jakauma, jossa tuotetut hyödykkeet vastaisivat paremmin pitkään harkittuja tarpeita. Turhakkeita ostettaisiin vähemmän, joten käytetyt luonnonvarat eivät ainakaan päätyisi samantien kaatopaikalle. Kulutus jakaantuisi tasaisemmin vuoden ympäri, minkä kuvittelisin myös kauppiaan eduksi.

En tiedä, kulutettaisiinko silloin absoluuttisesti vähemmän. Joulun puolestapuhujat luultavasti ajattelevat, että näin tapahtuisi, ja se olisi huono juttu taloudelle. Jotkut kapitalistit siis tarvitsevat kuluttajan infantiiliutta ja irrationaalisuutta voittojensa turvaamiseksi. Minä en pysty näkemään, että tämän kulutuksen poisleikkautuminen olisi kansantaloudellisesti mikään paha asia. Johonkin ihmisten rahat kuitenkin menisivät, ehkä sitten rakentavampiin pitkän tähtäimen sijoituksiin. Tasa-arvon, yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin, sekä luonnonvarojen tuhlauksen kannalta, haitallisen kulutuksen poisleikkautuminen olisi hyvä. Ei kai voi ajatella, että tarvitaan mitä hyvänsä BKT-lisäystä hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi, jos noiden palvelujen tarve lisääntyy juuri tietynlaisen kasvun tai kulutuksen ulkoisvaikutuksena?

Jäljelle jää vain kysymys rituaalien ja vaurauden rituaalisen haaskaamisen psykologisesta tarpeellisuudesta. Ajavatko jotkin suuremmat voimat meitä sellaiseen käyttäytymiseen, vai voidaanko ne jättää taakse taikauskon muotona?

Advertisements

  1. Jouluun halutaan edelleen sisältöä, mutta kun sitä ei saada enää uskonnosta, niin se haetaan kaupallisuudesta. Sitä mukaa, kun joulun uskonnollinen merkitys on vähentynyt, kaupallinen on kasvanut.

    Ratkaisuksi tarvitaan siis kunnon kristillinen herätys, jotta ihmiset saavat taas merkityksen jouluun sen sanomasta eivätkä ylenpalttisesta kuluttamisesta.

  2. Kristinusko tarvitsee joulua yhtä vähän kuin markkinatalous. “Jeesuksen syntymäpäivä” on myöhään keksitty, sentimentaalinen juhla, joka sijoitettiin pakanallisen keskitalven juhlan aikaan. Joululla toisin kuin pääsiäisellä ei ole kunnollista teologista merkitystä.

  3. Joulu ei toki teologisessa merkittävyydessään pärjää pääsiäiselle, mutta ei se silti sitä vailla ole. Ei Kristuksen syntyminen teologisesti merkityksetön asia ole, ja kuvataanhan joulun tapahtumat Luukkaan evankeliumissa.

    Tässä on kuitenkin monta eri asiaa, jotka menevät usein iloisesti sekaisin, kun aiheesta keskustellaan:

    1. Joulun uskonnollinen/teologinen merkitys.
    2. Joulun ajoittaminen.
    3. Joulunviettoon liittyvien tapojen alkuperä.

    Ensimmäinen ei riipu kahdesta jälkimmäisestä.

    Joulun ajankohdan liittyy monia eri teorioita, joista pakanallinen alkuperä on vain yksi. Kiistatonta lienee vain se, että monet joulunviettoon liittyvät tavat ovat ainakin osin pakanallista alkuperää.

    Nähdäkseni kommenttisi myös meni aika lailla ohi esittämästäni näkökulmasta, että joulu on kaupallistunut sitä mukaa kuin sen uskonnollinen merkitys on vähentynyt. Tämä havainto on riippumaton siitä, syntyikö Jeesus todella juuri jouluna. Siitä tietysti voi keskustella, missä määrin näiden asioiden välillä on yhteys ja missä määrin ne vain sattuvat esiintymään yhtäaikaa.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: