volitio


Teininä pelkäsin joskus, että voisin tulla hulluksi tai uskoon. Ei ollut suurta taipumusta kumpaankaan suuntaan, mutta näistä ilmiöistä puhuttiin kuin ne iskisivät salamana kirkkaalta taivaalta. Ihminen oli siinä puhunnassa passiivinen vastaanottaja. Kyse oli osin ilmiöiden epätavallisuuden mystifioinnista, osin tasa-arvon eetoksesta. Kuka tahansa jokamies tallustelee kotiin koulusta, ja bam, hän sekoaa tai kohtaa Jumalan. Sama puhunta toistui tietysti huumeriippuvuuden suhteen, ajateltiin että huumeita ottanut ihminen voi ‘tulla riippuvaiseksi’.

Myöhemmin olen huomannut ihmisen  usein vähintäänkin rikoskumppaniksi itselleen tapahtuvissa asioissa. Ajattelen että ihan jokaisella on kaikenlaisia impulsseja, päähänpistoja ja tuntemuksia. Jos antaa vietellä itsensä, onko se passiivista? On ja ei. Vietellyksi tuleminen varmasti kiihottaa, koska siinä saa myöntyä jonkin sellaisen vietäväksi, josta ei ole vastuussa. Kuitenkin kyse on myöntymisestä, ja enemmänkin, aktiivisesti vietäväksi hakeutumisesta ja valmistautumisesta. Seksuaalisesti tai älyllisesti vieteltävä nauttii kun toinen valitsee, mutta mukana on tietoisuus, että minulla on veto-oikeus. Tämä tietoisuus on heikennettävä melkeinpä huomaamattomaksi jos nautinnon tahtoo maksimoida. Entä jos jossain vaiheessa viettelysten vaunu lähtee kiihtymään alamäessä, eikä sitä käy enää pysäyttäminen?

Kognitiivisella tasolla tässä pelataan monimielisyydellä. On kätevää myöntyä ensin johonkin hyvin epämääräiseen propositioon tai suunnitelmaan, joka sallii eri suuntiin vieviä tulkintoja. Kritiikin ja epäilysten ohi on helppo navigoida, kun menee joskus järkevän ja kohtuullisen tulkinnan kanssa, mutta antaa itsensä sitten taas lipsahtaa villimpään tulkintaan.

Varsinaiset sitoumukset pidetään hämärinä. Kohtuullisen tulkinnan vuoksi toisilta ihmisiltä saa vahvistusta ja tukea, jotka oikeuttavat impulssit, päähänpistot ja tuntemukset. “On ihan ok tuntea noin”. Tämä saatu oikeutus hivutetaan oikeuttamaan epätavallisempiakin uskomuksia ja käyttäytymistapoja. “On siis ihan ok, että annan tämän tunteen viedä mukanaan.”

Kaikella tällä en tarkoita, että ihmiset olisivat syyllisiä omiin sairauksiinsa. Tietenkään niitä ei valita samassa mielessä kuin ostoskorin sisältö valitaan kaupan hyllyltä. Passiiviseksi heittäytyminen, monimielisyys, ja pakkoajatuksiksi muuttuvat halut tai tarpeet, joita ei halua suoraan myöntää edes itselleen, näyttelevät keskeistä osaa. Valinta on aina kehystettyä, ja kehys ohjaa johonkin suuntaan. Sairaat ja terveet ovat pääosin samanlaisia, mutta sairaiden kanssa on vaikeampi tulla toimeen, eivätkä he itse nauti olostaan.

Advertisements



    Leave a Reply

    Fill in your details below or click an icon to log in:

    WordPress.com Logo

    You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

    Twitter picture

    You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

    Facebook photo

    You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

    Google+ photo

    You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

    Connecting to %s



%d bloggers like this: