Kun sanoin “L”


Niin pitkältä ajalta kuin muistan, angloamerikkalaisissa ja suomalaisissa blogeissa ja nettikeskusteluissa on nostettu liberaali-konservatiivi -akseli perinteisen vasemmisto-oikeisto -akselin ohi. Olen itse aina käyttänyt L-sanaa hiukan teknisessä merkityksessä, joka on peräisin John Rawlsilta: liberaali yhteiskuntajärjestys on neutraali kilpailevien järkevien (reasonable) arvojen (conceptions of good) kesken.

Ajatuksen intuitiivinen sisältö näkyy selkeimmin historiallisen faabelin kautta. Aikanaan eurooppalaiset terrorisoivat itseään uskonpuhdistuksen lietsomilla uskonsodilla, jotka jakoivat ihmiset toisilleen vihamielisiin kuppikuntiin, ja kaikki arkielämä ja bisnes oli aivan mahdotonta. Valistusfilosofit alkoivat kyllästyä tähän, ja ehdottivat “suvaitsevaisuutta”. Sellaisissa paikoissa kuin Alankomaiden isommat kaupungit ryhdyttiin ajattelemaan, että protestantin, katolilaisen ja juutalaisen ei tietenkään tarvitse rakastaa toisiaan, mutta he voivat kuitenkin elää vierekkäin, totella yhteisiä lakeja, ja rikastua luottamukseen perustuvalla kaupankäynnillä. Romeon ja Julian tarinassa romanttinen rakkauskin voi ylittää yhteisöjen ja luokkien rajat. Protestantilla, katolilaisella ja juutalaisella on tietenkin oma pelastustiensä, oma hyvänsä, mutta heillä voi silti olla yhteinen sekulaari kansalaishyve. Kun pikakelaamme nykymaailmaan, näyttää siltä että juuri tällaista liberalismia tarvitaan. Yksilöllistyminen on mennyt niin pitkälle, että vähän jokaisella on ikioma pelastustiensä, mutta jotenkin meidän on pystyttävä tulemaan keskenämme toimeen (olen aiemminkin kirjoittanut enemmän ‘moniarvoisuudesta’).

Tämä ei tietenkään ole aivan se merkitys, jossa L-sanaa nettikeskusteluissa käytetään. L-sanan perusmerkitys näyttäisi olevan “me vapaamieliset”. Jos yhteiskunnan hahmottaminen sitten pelkistetään akselille “me vapaamieliset” vs. “ne tiukkapipot”, menetetään lähes kaikki analyyttinen erottelukyky. Ehkä tämä sopii hyvin nuorille urbaaneille ammattilaisille, jotka mielellään näkisivät ikävien sosiaalisten kysymysten väistyvän näkymättömiin.

Olen luopunut L-sanasta, koska se ei erottele sellaisia ihmisiä, joiden asenne on laissez-faire ja hands off  sellasista ihmisistä,  jotka kannattavat sisällöllisiä edistyksellisiä arvoja. Kyse on niin täydellisesti erilaisista moraalisista positioista, että niiden sotkeminen yleiseksi liberaaliudeksi voi vain hämmentää.

Jälkimmäiset eivät tietenkään sulje pois yleisen ja  yhteisen hyvän ideaa, sosiaalista gospelia, tai miksi sitä kutsuukin. Suuret sosiaaliset ja hengelliset uudistajat kuten Martin Luther King eivät yritä pakottaa omaa hyväänsä toisten kurkusta alas, mutta heillä on ‘unelma’, jota he saavat suuret ihmisjoukot yhdessä tavoittelemaan. Unelmaa kohti liikkuminen ei tietenkään ole periaattellisesti neutraalia kaikkia muita katsomuksia kohtaan. Olennaista ei ole olla neutraali, mitä se sitten tarkoittaisi, vaan aina tunnistaa “ihminen ja veli” myös muiden katsomusten edustajissa. Yleistä liberaaliutta ei voi käyttää status quon tekosyynä.

Advertisements




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: