huhhhhh


Freudin määritelmä mielenterveydelle kykynä rakastaa ja tehdä työtä menee kivasti yksiin porvarillisen yksityinen/julkinen erottelun kanssa. Eheä ihminen on siis toimintakykyinen kummassakin sfäärissä.

Kyky tehdä jotain on tietenkin eri asia kuin kyvyn harjoittaminen, sillä satunnaiset olosuhteet kuten työttömyys tai yksinäisyys saattavat estää jälkimmäisen. Tässä ollaan kuitenkin normatiivisesti miinoitetulla maaperällä. Koskaan ei ole kaukana ajatus, että jos et täytä roolisi saappaita (“my station and it’s duties“) kotona ja markkinoilla, olet viallinen.

Mikä onkaan käytännön ero sellaisen välillä, joka ei pysty ja joka ei halua? Koskaan ei ole kaukana ajatus, että jos haluamisesi on kerran niin epänormaalia, se on käytännössä sama asia kuin mielenterveysongelmaisuus. On vaikea hyväksyä henkilöä, joka pystyy rakastamaan, mutta tarkoituksella  kieltäytyy, esimerkiksi kosmiseksi protestiksi.

Freudin aforismia täydentää Adorno: väärää elämää ei voi elää oikein (joku voi etsiä täsmällisen sitaatin Minima Moraliasta). Terveys on toimintakykyä julkisen ja yksityisen sfäärin puitteissa, mutta jos koko toimintaympäristö on sairas, sopusointu sen normatiivisen järjestyksen kanssa olisi irvokas ideaali.

Advertisements



    Leave a Reply

    Fill in your details below or click an icon to log in:

    WordPress.com Logo

    You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

    Twitter picture

    You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

    Facebook photo

    You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

    Google+ photo

    You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

    Connecting to %s



%d bloggers like this: