iih


‘Maisema on kaunis, mutta en pidä siitä’, ‘Vilpittömyys on oikein, mutta en välitä siitä’, ‘Teoreema on tosi, mutta en usko sitä’ – nämä lausumat kuulostavat oudoilta, patologisilta. Jos kauneus, vilpittömyys ja totuus kuitenkin ovat tavanomaisia empiirisiä ominaisuuksia, lausumien tulisi kuulostaa normaaleilta.

Normaalisti ihminen ilmaisee tunteitaan, arvostuksiaan ja sitoumuksiaan puhuessaan asioista, objekeista ja faktoista. Tunteista etc puhuessaan hän ilmaisee…? En tiedä, mutta tavallaan hän silloin esineellistää itseään. Tunteista puhuminen muuntaa ne kieliopin välttämättömyydellä erityisiksi objekteiksi ja faktoiksi, ‘psykologiaksi’. Tästä seuraa normatiivista itseymmärrystämme riivaava psykologismi.

Tunteista puhuminen on kuin luettelisi millaisia tavaroita laatikossa, aivossamme, on sisällä. Emme enää iloitse, vaan teemme havaintoja tilamme huvittuneisuuden asteesta. Ehkä raportoimme Facebookiin: “nyt jätkällä on hauskaa”.

Esteettinen arviointi on kiertotie tämän ongelman ohi. Heijastamalla sisäisen elämämme erityisiin esineisiin, voimme keskustella siitä ilman, että kohtelisimme itseämme psykologisena koe-eläimenä. Tarjoan tämän pienen idean selitykseksi, miksi aikuisetkin ihmiset pitävät joskus niin olennaisena keskustella suosikkilevyistään.

Advertisements



    Leave a Reply

    Fill in your details below or click an icon to log in:

    WordPress.com Logo

    You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

    Twitter picture

    You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

    Facebook photo

    You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

    Google+ photo

    You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

    Connecting to %s



%d bloggers like this: