Elekieltä


Sanomme, että ilmaisuilla (merkeillä) on sekä merkitys että sisältö. Kielellisen ilmaisun merkitys on sen rooli puheyhteisön käyttämässä kielessä. Merkitys kertoo, mitä ilmaisu tekee eri konteksteissa. Voimme käyttää myös teknisempää termiä ‘intensio’. Ilmaisun sisältö puolestaan on se, mitä se tietyssä kontekstissa tarkoittaa. Deklaratiivisen lauseen kohdalla tämä on ´propositio´.

Esimerkiksi sanan katsoo intensio ottaa ihmiset ja eläimet argumenteiksi luoden intensioita kuten Musti katsoo, Sakke katsoo jne. Adverbi kuten tarkasti ottaa puolestaan verbien kuten  katsoo, ampuu jne. intension. Voimme helposti rakentaa Musti katsoo ja Sakke ampuu tarkasti,  ja rakennelma  ilmaisee tietyssä asiayhteydessä puhuttuna tosiasian jos Musti siellä katsoo ja Sakke ampuu tarkasti. Tämä tosiasia on lauseen sisältö. Intensio  plus konteksti antaa proposition.

Vastaavat ideat ovat hyödyllisiä myös ele- ja kehonkieltä ajatellessa, vaikka täsmällisyyteen ei ehkä tässä päästä. Keksitty esimerkki: tietynlainen hymy plus pään nyökkäys on konventionaalinen merkki eräässä salongissa. Missä hyvänsä kontekstissa sen rooli on kertoa, että henkilö jota kohti hymy on osoitettu, on korkea-arvoisempi kuin henkilö, jota kohti nyökkäys on esitetty. Tietyissä juhlissa, tietyssä kolmikossa esitettynä eleen sisältö on, että X:n mielestä N.N on M.M:ää korkeammassa kurssissa.

Vaikka siis eleet eivät olekaan propositionaalisia, niillä on kuitenkin  merkitys ja sisältö.

Henkilön ekspressiiviset resurssit tarkoittavat hänen sujuvasti hallitsemiaan merkityksiä. On selvää, että farsia äidinkielenään puhuvalla on pelkän aktiivisen sanavaraston kautta suuremmat farsin ekspressiiviset resurssit, kuin yhden kielikurssin käyneellä. Lukeneilla ja koulutetuilla ihmisillä on yleensä suurempi ja hienojakoisempi intensiovaranto kuin kouluttamattomilla. Toki ei-kirjallisten kulttuurien parissa on verbaalisia huippulahjakkuuksia, joten yhteys ei ole välttämätön.

Sosiaalisesti lahjakkaat hallitsevat suvereenisti enemmän ja hienojakoisempia ei-kielellisiä merkityksiä. He pystyvät ilmaisemaan eleillä, asennoilla, katseilla, äänensävyillä ja muulla sellaisella sisältöjä, joita tönkkösuolatut muikut eivät pysty ilmaisemaan. Ääripäässä voisi olla ammattitanssija, joka osaa ‘sanoa’ asioita liikkeillään. Ei-kielelliset merkitykset eivät aina käänny lainkaan kieleksi, joten tällainen taituri voi harjoittaa kommunikaatiota, josta kehollisesti harjaantumaton jää osattomaksi.

Henkilöllä, jonka ekspressiiviset resurssit ovat köyhät, voi kuitenkin olla vahvoja ja tärkeitä (en kirjoita merkityksellisiä) kokemuksia, joita hän haluaisi välittää.

Jos hän on verbaalisesti köyhä tai mielikuvitukseton, hän turvautuu intensioihin, joita muut  pitävät kliseisinä, latteuksina, pateettisina. Ehkä hän käyttää runokuvaa, joka on lukeneiston piirissä jo ehtinyt kulua itsensä parodiaksi. Jos hän on fyysisesti harjaantumaton ja epävarma, hänen kehonkielensä on kömpelöä ja epäluontevaa. Flirttiä yrittäessään hän näyttää stalkerilta.

Sisältö, jonka hän näillä karkeilla merkityksillään yrittää välittää, voi kuitenkin aivan hyvin olla aitoa tavaraa. Ilmaisu ei ole riittävä sisällölle. Luultavasti monilla meistä on joskus tämä kokemus: olemme kuin vieraan kielen puhujia. Tai olemme kuin viitosen oppilas liikunnassa, joka kerta toisensa jälkeen epäonnistuu liikkeen suorittamisessa. Jumppamatolle mönkään menneen käsilläseisonnan jälkeen pudottuamme kuulemme veren kohinan ja muiden naurun.

Jos ilmaisu ei aina ole riittävä sisällölle, voi sisältökin olla riittämätön ilmaisulle. Jätän tämän lukijoille.

 

Advertisements

  1. Tällaista kömpelöä ilmaisijaa myös hyvin avoimesti pilkataan ja ilmaisun kömpelyys otetaan usein merkkinä sisällön puutteesta. Joskus tällainen henkilö voi kuitenkin ylittää tämän esteen toimimalla päättäväisesti ja esittämällä jonkin kiistattoman todisteen sisällön hallinnasta tai tiedosta.

    Tällaista henkilöä katsomme kunnioittaen ja häkeltyneenä, koska hänen suvereeniutensa havaitsemiseen kuluu aikaa, se ei ole ilmeistä välittömästi. Se kysyy myös kärsivällisyyttä tulkitsijalta, mutta palkitsee lopulta.

  2. kattoratsastaja

    Kääntäen: muodon ja ilmaisun taituri pärjää heppoisellakin sisällöllä.

  3. tommi

    Vilpittömänä on helppo olla luonteva. Luontevuus on yleensä johdonmukaisuutta. Sitä pahempi mitä kallimmassa pakkauksessa särö nähdään. Auki jäänyt vetskari on sitä nolompaa mitä tärkeämmäksi on pynttääntynyt. Kaikki oppaat sanovat, että tyylikkyys on johdonmukaisuutta. Varmuutta siitä, että kuoren sisällä on aito asia.

    Tuollaisen stalkkeriksi haukutunkin pelastaisi tunnustaa, että anteeksi kun jäin tuijottamaan ihastuksissani, ei ollut tarkoitus, mutta useimmiten hän yrittää keksiä vastauksen, jolla säilyttää coolius ja upottaa itsensä valehtelemalla ja epäuskottavalla teeskentelyllä paljon syvemmälle nolouteen kuin mitä alkuperäinen “moka” olisi mitenkään voinut pahimmillaankaan viedä.

    Tässä on taka-ajatuksena se, että viestintä on peliä, missa saadakseen jotain pitää ikäänkuin mennä kiertotietä ja olla haluavinaan jotain muuta. Näin varmasti onkin joskus, mutta kysymys on, kannattaako se. Onko pelimiehen (foorumista ja päämäärästä riippumatta) vaiva oikeasti pienempi kuin menetys, joka tulee kun vain hölmönä sanoo suoraan mitä ajattelee?

    Kömpelön käytöksen ja viestinnän pilkka on perusteeltaan tapa, jolla yritetään lannistaa ihmisiä teeskentelemästä. Konfutsekin jo sanoi aikanaan, että elämässä pärjää jo kolmella hyveellä: viisas on vapaa harhaluuloista, rohkea pelosta ja rehellinen syyllisyydestä.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: