möh


Jokaisen asenteet ovat hänen oma asiansa. Aina meillä ei kuitenkaan ole sellaista asenteiden konstellaatiota, joka palvelisi parhaiten edes omaa etuamme. Saati sitten yleistä etua.

Joskus olemme asenteidemme vankeja. Olemme omaksuneet asenteita, joita ilman menisi paremmin. Niistä luopuminen on kuitenkin kuin antaisi palan itsestään. Siksi kapinoimme omaa hyväämme vastaan. Identiteetin menetyksen pelko on vahvempi kannustin kuin hyöty.

Hyvänä esimerkkinä ovat tietysti  asenteet, jotka omaksutaan ylhäältä, eli alfayksilöiltä. On varsin sydäntäsärkevää katsoa kuinka joku lähinnä vahingoittaa itseään, koska on omaksunut tiettyjä sukupuolisuuteen, kunniantuntoon, ryhmäkuntaisuuteen tai sen sellaiseen liittyviä käyttäytymismuotoja.

Sukupuoliset asenteet ovat ehkä selkeimpiä: beta- ja gammayksilö pitämässä henkeen ja vereen yllä kulttuuria, jossa itse ei mitenkään voi pärjätä. Sekä macho- että pehmoasenteissa näyttäisi olevan tarpeetonta itsensä uhraamista, kun on selvää, että ne eivät palvele sen paremmin omaa elämää kuin mitään moraalista hyvääkään.

Asenteiden ja uskomusten ero ei aina ole aivan selvä, koska asenteita voidaan ilmaista propositionaalisessa muodossa (“X:t ovat pelkkiä vätyksiä” näyttää samankaltaiselta väitelauseelta kuin “X:t ovat nelikulmaisia”). Simon Blackburn puhuu asenteiden propositionaalisista heijastumista. Sisäiset asenteet heijastetaan kielen pinnalle, ja siten niistä tulee julkisen keskustelun ja kritiikin objekteja eri tavalla, kuin artikuloimaton tunne voi olla jaettu.

Usein asenteen ilmauksen voi erottaa ladatun sanaston käytöstä. Vaikka tällaisten  sanojen tarkastelu on kiinnostavaa, olennaisempaa on huomata mentaalinen tila, joka tuodaan esiin, tavalla tai toisella.

Kun meillä on neutraali uskomus, että kaikki F:t ovat G, vastakkainen todistusaineisto riittää vetämään uskomuksen pois. Kun kyse on syväänjuurtuneen asenteen propostionaalisesta heijastumasta, voimme ehkä muuttaa hiukan sanojamme, mutta mentaalinen tila pysyy, ja jatkaa tyypillisten vaikutustensa tuottamista käytöksessämme. Tieto ei paranna asennevammaa.

Pidän kiinnostavana ilmiötä, jossa aika haalistaa asenteen, mutta sen ulkoinen ilmaus säilyy tavan ja toiston voimalla. Ehkä olemme joskus välittäneet syvästi tietystä asiasta. Vähitellen se menettää otteensa. Meillä on kuitenkin somaattinen muisto tuosta tunteen täyteydestä tai oikeassa olemisen tulisesta voimasta. Ilman on tyhjempää elää.

Silloin ehkä pyrimme luomaan alkuperäisen täyteyden uudelleen takertumalla yhä tiukemmin muotoihin, kirjaimiin, ulkoiseen esitykseen. Uskonnollisin termein kyse on kai “rakkauden” ja “lain” suhteesta. Kun lain vaatimien ulkoisten eleiden toisto ei kuitenkaan luo uudelleen kadotettua täyteyttä, kun tyhjyys kaikesta huolimatta kuiskii omasta sydämestä käsin, helposti turvaudumme aina väkivaltaisempiin ja ehdottomampiin ilmaisuihin, ja lopulta toisaalle heijastetun uhkan tuhoamiseen.

Advertisements



    Leave a Reply

    Fill in your details below or click an icon to log in:

    WordPress.com Logo

    You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

    Twitter picture

    You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

    Facebook photo

    You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

    Google+ photo

    You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

    Connecting to %s



%d bloggers like this: