cultural politix


Kansallisromantiikkaan fiksoituminen on jotenkin mielikuvituksetonta. Kysehän on kuitenkin lainatusta tyylistä ja aatteesta, joka oli ehkä käypää valuuttaa aikansa melskeissä, mutta sietää jäädä osaksi taidehistoriaa. Kansallisromantikot ja fennomaanit pyrkivät luomaan kitukasvuisesta ja oksaisesta materiaalistaan eurokelpoisen, kansainvälisille markkinoille kelpaavan tuotteen. Katsokaa, ihminen se on suomalainenkin. Venäjän keisarikunta tuki tätä kieli- ja kulttuurityötä, koska katsoi sen irrottavan alusmaansa vanhoista pohjoismaisista siteistä. Kuinka ovelaa.

Oma kulttuuripoliittinen ohjelmani menee paljon syvemmälle alitajunnan turvekerrostumiin, jotka säilövät sellaisenkin tavaran josta on haluttu päästä eroon. Kannatan ugrismia ja nykyään siitä nousevaa surugrismia  identiteetin höllyväksi, vaaralliseksi pohjaksi.

 Etuliite sur ymmärretään samalla tavalla kuin surrealismissa, jossa kyse ei ollut realismin tai naturalismin kiellosta, vaan jostain sen yli tai tuolle puolen menevästä. Tavallaan jostain vielä todellisemmasta, joka tämän intensiivisemmän todellisuuden saavuttaakseen tarvitsi uusia ilmaisumuotoja.

Surugrismin suolla on vähän pitkospuita ja nekin johtavat usein kummallisiin paikkoihin, jos mihinkään. Kansojen asemasta siellä on löyhiä kielisukulaisia heimoja, ja romantiikan asemasta paljon primitiivisempiä tunteita. Ugrismilla on kiitettävä taipumus nousta aina esiin, kun sitä ei erikseen tukahduteta. Siksi kalliit taidelaitokset eivät ole tarpeen sen vuoksi, vaikka voihan noita muista syistä halutessaan rakentaa. Raha on kuitenkin tehty haaskattavaksi.

Advertisements

  1. tommi

    Surugrismista ei kuule koskaan liikaa. Haluaisin erityisesti lisää esimerkkejä.

    Luulen, että jonkinlainen surugrismi oli muutaman vuosikymmenen valtakulttuurina. Tarkoitan aikaa kun rikkaat asuivat elementtitaloissa lähiöissä ja köyhät haistelivat keskustan pakokaasuja raihnaisissa jugendmörskissä.

    Funkkiskodin valkoisten seinien ja designastioiden maailmaan jotenkin vain kuului se, että kun varakkaat intellektuellit katselivat avaruuden valloitusta ja miettivät parinvaihtoa, television toisella puolella oli pahkakuppi ja toisella tuohikontti.

    Nyt eletään taas ulkomaita ihannovampaa aikaa mutta 1900-luvun alussa ja keskivaiheilla keskieurooppalainen biedermaierin hajuinen estetiikka oli syvästi pannassa koska köyhille ja kouluttamattomille myytiin koristeltua roinaa ja nämä ostivat, koska se oli värikästä ja siinä oli maisemia.

    • Kiinnostavaa historiantulkintaa. Esimerkkejä pitäisi tosiaan miettiä, koko surugrismin idea on pitkälti avoin vielä. Se taisi syntyä osin vastalauseena etnofuturismille, jonka manifestia en jaksa edes lukea.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: