unisaarna


Näin unta Floronimiehestä.

Olen tavannut hänet Alan Mooren sarjakuvassa Rämeen olento. Floronimies, jonkinlainen kasvin ja ihmisen sekasikiö, ryhtyy hävittämään ihmiskuntaa kasvikunnan koston nimissä. Lopulta toinen kasvin ja inhimillisen tietoisuuden sekoitus, Rämeen olento, pysäyttää hänet. Tämän mukaan kasvit ja eläimet tarvitsevat toisiaan, vaikka ihminen saattaakin tajuta tämän keskeisriippuvuuden liian huonosti. Sodan asemasta kaivataan yhteistyötä. En osaa sanoa onko ekologisten teemojen sarjakuvallistaminen hyväksi, mutta tarina on varsin viihdyttävä ja piirrosjälki komeaa.

Tämä muistutti taas, kuinka motivoiviin moraalitunteisiin linkittyvät arvostelmamme  oikeasta ja väärästä ovat ajastaan jäljessä. Simpanssinmoraalimme koskee yhä lähinnä vain reilua jakamista kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Toimintamme seuraukset koskevat kuitenkin jo koko elonkehää. Rockström et al tunnistivat vuoden 2009 artikkelissaan yhdeksän planetaarista rajaa, jotka määrittävät ihmiskunnan turvallisen toimintalueen. Ainakin kolmen kohdalla – nämä ovat luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen, ilmastonmuutos, ja typen kierto – olemme jo selvästi vaaravyöhykkeellä. Kaikki muutkin näistä aiheuttavat riskejä, joiden vakavuus ainakin minun silmissäni on raskaampaa sarjaa kuin jokin finanssikriisi.

Ihmiskunnan ja elonkehän välinen suursota on siis käynnissä, vaikka sitä ei yleensä kutsutakaan sodaksi vaan taloudeksi. On myös ilmiselvä, ettei ihmiskunta tule voittamaan. Kuvitelmamme että hyvinhän tässä pyyhkii perustuu näkökulman ja aikahorisontin kapeuteen. Jos ei vielä ole liian myöhäistä, voisimme ehkä vielä valita Floronimiehen ja Rämeen olennon välillä. Konventionaalinen moraali ja poliittiset instituutiot ovat pelkkää nahistelua, eivätkä ne ole sensitiivisiä Rockströmin tutkimusryhmän (tai monien muiden vastaavien tutkimusten) identifioimille tekijöille. Aivomme ovat väärällä aallonpituudella, tai vaikka ottaisimmekin vastaan viestejä, motivaatiorakenteemme ei pelaa yhteen informaation kanssa. Siksi välitämme kovin suuresti varsin pienistä nahistelun aiheista.  Kehittyneemmät olennot katsoisivat meitä varmaankin puoliksi huvittuneina ja puoliksi kauhuissaan. He tulisivat kai johtopäätökseen, että lajiamme täytyy kohdella holhokkeina. Paul Crutzen kutsuu nykyistä maailmankautta antroposeeniksi, ja tarjoaa joitakin hyviä ohjeita elää tätä aikaa: “Anthropocene means building a culture that grows with Earth’s biological wealth instead of depleting it.”

Advertisements



    Leave a Reply

    Fill in your details below or click an icon to log in:

    WordPress.com Logo

    You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

    Twitter picture

    You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

    Facebook photo

    You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

    Google+ photo

    You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

    Connecting to %s



%d bloggers like this: