ä


Miehet olivat nousseet väärään raitiovaunuun. Neuvoja oli yhtä monta kuin neuvojiakin, ja haukuttiin siinä sivussa entiset vaimotkin. Luulen että seurue, niin neuvottomat kuin myös ne, joilla neuvoista oli runsaudenpula, siirtyi lopulta Roskapankkiin. Tähän sopii: mitä isot edellä.

Olin vasta noussut kaninkolosta, mutta taaskaan jalka ei tavoittanut varmaa kamaraa. Vapaus ja varmuus, sanottiin ennen, vapaus astua ja varmuus ettei askel petä. Liuin siis raitiovaunusta pakkaseen. Katujen X ja Y kulmassa oli jono tai kokous. Vai vietiinkö jotain pois?

Vetoan umpimielisyyteeni. En sano mitään tästä aiheesta, koska en ajatellut, en voinut ajatella mitään, koska katsoin toiseen suuntaan. Sattumalta käänsin pään maisemaa kohti juuri silloin, kun aavistin ikävyyksiä silmäkulmassani. Syyllisyyttä sanomatta jääneestä, häpeää vilaukselta nähdystä. Mutta humanitaarisista syistä ei ajatusta suuntaan tai toiseen.

Advertisements



    Leave a Reply

    Fill in your details below or click an icon to log in:

    WordPress.com Logo

    You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

    Twitter picture

    You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

    Facebook photo

    You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

    Google+ photo

    You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

    Connecting to %s



%d bloggers like this: