Huolen aiheet ja prioriteetit


Vasemmalla havainnollistetaan globaalin keskilämpötilan nousuun liittyviä riskiarvioita IPCC:n toiseksi edellisen raportin valossa, oikealla uusimman (2007) raportin valossa (klikkaa isommaksi). Kuva on erinomaisen havainnollinen, tarkemmin sitä selitetään asianmukaisessa paikassa jonka voi löytää vaikka hakusanoilla TAR Reasons for concern AR4. Maailmassa ja Suomessa on muitakin ongelmia, joista on myös olemassa havainnollisia kuvia, mutta tästä on hyvä aloittaa, kun arvioi päätöksentekijöitä ja vallankäyttäjiä. Ottavatko he tämän kuvan huomioon päätöksiä tehdessään ja valtaa käyttäessään, ja jos eivät, miksi eivät? Ovatko he eri mieltä kuin tiedeyhteisö? Eivätkö he välitä? Kiinnostaako oma ura ja siltarumpu enemmän?  Oikeastaan on hyvin hyvin helppo valita puolensa ja löytää ehdokkaansa kun käyttää tällaisia kriteereitä. Voi vaikka etsiä käsiinsä eri puolueiden ilmastopoliittiset ohjelmat. Ei tietenkään ole yhtä ainoaa oikeaa menettelytapaa, vaan ratkaisujen yksityiskohdista voi keskustella paljonkin. On kuitenkin varsin helppo nähdä, kenellä on ja kenellä ei ole ajatuksia ja tahtoa vaikuttaa näihin ongelmiin. Ajatusten ja tahdon lisäksi tarvitaan toki myös käytännöllisyyttä ja karismaa, mutta se on toissijainen asia. Äänestäminen ei ole ainoa asia, mitä demokraattisen maan kansalainen voi tehdä, kun haluaa edistää jotain asiaa. Mitä tärkeämmäksi asian kokee, sitä parempi syy tehdä muutakin. Muodollinen valta perustuu lopulta kansanliikkeisiin, eli kansalaisten julkiseen toimintaan etujensa tai arvojensa puolesta.

Tällaisten itsestäänselvyyksien kirjoittaminen on tietysti “tyhmää” merkityksessä jossa yhteen- ja vähennyslaskun säännöistä muistuttaminen on tyhmää. Siksi asioihin olisi hyödyllisempää löytää uusia näkökulmia, tai vähintään uutta retoriikkaa. Huolen aiheet ja prioriteetit pysyvät kuitenkin samoina, vaikka ne kuvailisi kuinka erilaisin värein. Myös luonnon- ja ympäristönsuojelun vastainen agenda pysyy pääosin samana, vaikka joskus sillä onkin suurteollisuuden, joskus yksilönvapauden, ja joskus populistisen tyhmistelyn kasvot.

Advertisements

  1. Minusta kuva ei ole ollenkaan havainnollinen. En saa mitään käsitystä siitä, miten riskiä pitäisi kuvan perusteella hahmottaa. En ymmärrä edes arvioidaanko riskit suuremmiksi vasemman- vai oikeanpuoleisessa kuvassa.

  2. Okei, hetken kyylättyäni luulen ymmärtäväni. Onko valkoinen “ei riskiä” ja punainen “iso riski”? Jos näin on, se on sekavaa, koska lämpötilaa kuvattaessa siirtyminen punaisesta keltaisen kautta valkoiseen merkitsee kuumenemista.

  3. Tästä kysymyksestä ei nimenomaan pidä tehdä äänestyskysymystä. Jos siitä tehdään sellainen, sen poliittinen ulottuvuus kuihtuu täysin. Siitä pitää tehdä sellainen asia, jonka jokainen puolue ottaa vakavasti, ei vain se yksi oikea puolue. Muuten kysymys kaatuu ja elää sen yhden puolueen mukana.

    Ongelma ei katoa kansanliikkeillä, koska ne kansanliikkeet assosioituvat liiaksi siihen puolueeseen. Vaikka eivät haluaisi, ja vaikka todellista kytköstä ei olisi.

  4. Lämpötila kasvaa alhaalta ylös (numerot oikeassa laidassa ovat celsius-asteita), punainen väri tarkoittaa merkittävää riskiä. Riskit esimerkiksi kolmen asteen kohdalla on siis arvioitu vuonna 2007 isommiksi kuin vanhemmassa riskiarviossa. Jotkut kutsuvat tätä “alarmismiksi”, mutta asiaa ei ratkaista netti-itkujen perusteella.

    “Siitä pitää tehdä sellainen asia, jonka jokainen puolue ottaa vakavasti, ei vain se yksi oikea puolue.”

    Monilla puolueilla on aivan erilaiset prioriteetit. Siksi en tiedä, mitä “pitäisi” tarkoittaa muotoilussasi. Ihmisten joilla on oikeat prioriteetit, pitäisi kannattaa sellaisia edustajia, jotka puolestaan kannattavat vaikkapa ilmastolakia. Tällaisia löytyy kyllä monista puolueista.

  5. Juuri näin.

    Puoluepolitiikan ongelma sinänsä tuntuu olevan, että puolueet koaguloituvat tällaisten – ja monien muiden – kysymysten suhteen tavalla, joka on suoraan sanoen ihan helvetin typerää. Muodostetaan mielipidepaketteja, jotka pitää ottaa tai jättää kokonaisuutena. Siis käy niin, että jonkun asian suhteen tehdään päätös kannasta sen takia, että halutaan erottua jostakin tietystä puolueesta tms, ei sen takia, mitä asiasisältö on.

    Siksi viimeinen kappaleesi kirjoituksessa on erittäin hyvä, ja se kertoo myös, miksi minä käytän aivan erilaista retoriikkaa kuin ennen.

  6. Tiedän puoluepolitiikan ongelmat, ja olen kiinnostunut ratkaisuehdotuksista. Ongelmia myös liioitellaan. Esimerkiksi mainitsemaani ilmastolakia kannatettiin 21.9.2010 yli puoluerajojen (mutta tämän lain ajaminenhan on sitä makkaratukkaista aktivismia, josta et pidä).
    http://www.polttavakysymys.fi/me-tuemme-ilmastolakia




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: