Kommentit?


“One of the most significant developments was the introduction of comments; a largely unfortunate change in my view. In the early days of blogs, if you wanted to respond to a post, you had to reply on your own blog, and if you didn’t have a blog, you had to create one. Comments tend to reduce things to banal sociality, with all its many drawbacks.” Mark Fisher aka k-punk.

Pitääkö tämä paikkansa? Suosituimmissa blogeissa suuri osa suosiosta näyttäisi selittyvän  “keskustelusta”. Tällaista keskustelua seuraavat kuitenkin vain ihmiset, joilla on liikaa aikaa ja joita ei ilmeisesti kiinnosta lukea kirjoja. Joskus keskustelut ovat tietysti hyviäkin, esimerkiksi Soininvaaran blogista on tullut eräs Suomen kiinnostavimmista medioista. Pääosin tietyn blogin ympärille kerääntyy kuitenkin vakiokommentaattorien kuppikunta, ja tuloksena on mainittu lattea sosiaalisuus. Osa vakioista on blogin kirjoittajan faneja, osa periaatteellisia vastustajia. Pahimmillaan blogin näkyvyyden kasvaessa keskustelu madaltuu Suomi24-tasolle.

En oikein näe kuinka kommenttien poistaminen muuttaisi kulttuuria paremmaksi: näin menetettäisiin se hyöty, mikä hyvistä huomioista on. Blogeja kirjoitetaan monista eri syistä, ja yksi saattaa tosiaan olla jonkinlainen yhteydenpito löyhän ihmisverkon kesken. Ei siinä ole mitään pahaa. Toinen on jonkin aatteen tai pakkomielteen julistaminen. Kolmas on vaikemmin määriteltävä itseilmaisu. Omat kirjoitukseni painottuvat nykyään tuonne itseilmaisuun, tosin kirjoitan harvoin niistä aiheista, joista välitän kaikkein eniten, koska en oikein kehtaa päästää käsistäni niin keskeneräistä tekstiä. Keskeneräisyyden ja nopean ajattelun (ajattelemattomuuden) yhdistelmä sopii toisarvoisempiin aiheisiin. Tämä on tietysti lievästi perverssiä. Omalla kohdallani kommentoijat ovat usein selvästi korjanneet huonosti muotoilemiani tai ajattelemiani juttuja, joten heistä on ollut hyötyä.

Advertisements

  1. Tätä näyttäisi tukevan se, että Twitterissä keskustelu on pysynyt varsin asiallisena. Siellähän ei voi kommentoida muuten kuin oman Twitter-tilinsä kautta.

    Toisaalta, ehkä sekin vaikuttaa, että pahimmat hörhöt eivät millään saa tiivistettyä argumenttiaan 140 merkkiin.

  2. Olen osin samaa, osin eri mieltä. Kommentteja on kahdenlaisia:
    1. lyhyitä korjausehdotuksia, huomautuksia typoista, linkkiehdotuksia jne.
    2. Pitkiä, syvälliseen pohdintaan pyrkiviä, itsessään mielenkiintoista asiaa sisältäviä jne.

    Näiden välinen raja on tietenkin hämärä. Tyypin 2 kommentit kuuluvat omiksi blogikirjoituksikseen, ja linkit niihin pitäisi esittää tyypin 1. kommenttina. Pelkkä backtrack-luettelo ei minusta tee oikeutta kommenteille.

    140 merkin rajoitus voi olla joskus liian pieni, kommentissa pitäisi pystyä ainakin perustelemaan, miksi jokin viite pitäisi lukea.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: