linkki


Olen lueskellut usein Alan Gilbertin kirjoittamaa Democratic Individuality -blogia.  Toinen joka on kiinnostanut, Immanent Frame.  Näistä tuntuu jääneen jotain takkiin, vaikka en osaa tarkkaan spesifioida mitä, ehkä oma ajattelu on muuten vain hiukan taas  siirtynyt johonkin suuntaan. Aistin näistä blogeista jotain samaa ideaa kuin sosialisti G.A. Cohenin kirjoista: poliittisena ymmärretyn oikeudenmukaisuuden lisäksi tarvitaan myös persoonallisesti eletty eetos. Oikeaa ei voi snadisti irroittaa hyvän visiosta, korinttilaiskirje-tyylisten syiden vuoksi. On olemassa tietty vilpittömyyteen, kasvokkain olemiseen, ajan ja tilan jakamiseen ja itseilmaisuun liittyvä ulottuvuus, jonka ylläpitäminen on kohtuullisen tärkeää,  jos ei haluta syöksyä raatelemaan toisiamme.

Hyvän visiota tuli oikeastaan ajateltua kun kävin Uimastadionilla uimassa. Kai nyt stadioni on yksi niistä asioista, jotka tekevät Suomen ja Helsingin. Kaikessa siinä on myös jotain Pohjoismaisesta demokratiasta ja modernista ajasta: harrastaa nyt siellä ruumiinkulttuuria  julkisessa laitoksessa avoimen taivaan alla. On vaikea erottaa mikä siinä on esteettistä, mikä jotain muuta, mutta se estetiikka selvästi liittyy tietynlaiseen visioon julkisesta elämästä, joka on paljasta, muodoiltaan sopusointuista ja ehdottoman tasa-arvoista. Kyse ei ole instituutioista, jotka olisivat proseduraalisia ja arvoneutraaleja, vaan arvolatautuneesta nykyaikaisen tasa-arvoisen yhteiselämän visiosta. Kutsuin aiemmin tätä semanttiseksi läpinäkyvyydeksi.

Kaikkea tätä kuitenkin rumensi mainosradion huudattaminen uimareille. Kamalin listarenkutus, älyvapaimmat juontajat ja näihin verrattuna melkein siedettävät kaupalliset tiedotteet antavat – aivan oikein – ymmärtää, että me emme juuri välitä viljellä ja varjella sitä mikä täällä on hyvää ja kaunista. Jos tänne nyt tulisi ihmisiä kaukaisista paikoista, ei olisi ihme jos he ikkunasta metroasemalle päin suomalaista yhteiskuntaa katsoessaan pitäisivät sitä hiukan eetoksettomana rähisemisenä. Ja toisesta ikkunasta näkyy vain hiljainen havumetsä. Tämä vahvistaisi heidän omassa porukassaan taantumuksellisia, jotka sanovat että katsokaa nyt mitä se vapaus teettää, kaikki on alhaista ja rumaa ja ihmisiä kiinnostaa vain oma napa ja märkivä napalävistys, josta voi mennä kertomaan vaikka radioon. Muodollisen liberaalin suvaitsevaisuuden painottaminen menee hiukan ohi, kun suomalaiset saisivat ottaa itseään niskasta kiinni. Mos Defiä lainaten “don’t give a fuck about what brand you are/ I’m concerned what type of man you are”.

Tähän voisi lisätä itkun miksi ei Suomessa kirjoiteta näin kunnianhimoisia blogeja, mutta enhän ole itsekään juuri yrittänyt. Hävettäisi liikaa tällainen.

Advertisements



    Leave a Reply

    Fill in your details below or click an icon to log in:

    WordPress.com Logo

    You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

    Twitter picture

    You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

    Facebook photo

    You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

    Google+ photo

    You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

    Connecting to %s



%d bloggers like this: