kommentti


Kaupunkiympäristöjen asiantuntija Heikki Setälä puhuu tässä pikkujutussa “hiilidioksidihypestä”.  Myös  ns. fundisvihreät ovat alkaneet huomioida, että tietynlainen abstrakti tonnein ja miljoonasosin käyty hiilipuhe käytännössä dominoi kaikkea luonnon- ja ympäristönsuojelua. Yksisilmäisyys ei ole hyväksi, ja ajattelin Kööpenhaminan ilmastokokouksen aikoihin itsekin kirjoittaa kriittisesti karbokraattien noususta. Jätin kirjoittamatta. Aihe on vihreille – ja puhun nyt aatteesta, en Suomen puoluerekisterissä olevasta porukasta – herkkä. Ei pitäisi sanoa mitään, mikä antaa retorisia aseita vastustajien kuten ilmastoskeptikoiden ja ilmastonihilistien käsiin. Toisaalta ei ole mahdollista olla huomaamatta, että aikoinaan biosentriselle eli maapallon elämän rikkautta ja monimuotoisuutta kunnioittavalle ja vaalivalle arvopohjalle rakentuva vihreys on joutunut uudenlaisen globaalin teknokraattisen eliitin kaappaamaksi. Osin tämä kaappaus perustellaan pragmaattisuudella, mutta kuinka käytännöllistä on pitää värinsä mutta unohtaa mitä se symboloi.  Sademetsiä hävittävät – ja omienkin metsiemme ravinnetasapainoa uhkaavat – biopolttoaineet ovat yksi suurimmista esimerkeistä, kuinka luonto saa maksaa “suojelustaan”. Isona disclaimerina tämän kommentin väärää käyttöä varten lisään, että ilmakehän hiilidioksidimäärän kasvun nopea pysäyttäminen on minullekin yhä olennainen päämäärä. Ankara hiilivero ja likaisimpien päästölähteiden yksiselitteinen kieltäminen olisi paras joululahja. Luonto ei kuitenkaan ole sama asia kuin insinöörin tai konsultin hiilibudjettiin paperilla lisäämät ja vähentämät numerot, joita voi käyttää viherpesun perusteluun tai poliittisen goodwillin keräämiseen. Vaikka päämäärä olisi kuinka hyvä, ilmastonsuojelussakin on muistettava kysyä poliittisen filosofian ensimmäinen kysymys kuka hyötyy ja kuka maksaa viulut.  Jos luonto ja paikalliset ihmisyhteisöt maksavat viulut, carbon capitalism ei voi olla aidosti vihreää.   Vihreiden kannattaisi  ottaa aatteensa takaisin ennen kuin muut pilaavat sen. Saarnattuani itse aikani pragmaattisuutta ehdotan nyt, että muutumme kaikki taas kunnon fundiksiksi. Missäs komerossa ne kumisaappaat ja villapaidat taas olivatkaan?

Advertisements

  1. Hyvä teksti. Ja kyllä, kuulun puoluerekisteriin.

  2. Huomio on hyvä. Itse olen vahvasti taipuvinen harrastamaan tuota abstraktia puhetta tonnein ja miljoonasosin, ehkä siksi, että se tulee minulle tottumuksen vuoksi jotenkin luonnostaan.

    Sillä on kuitenkin rajansa. Paraskaan laskelma tai mallinnus voi sisältää korkeintaan rajallisen määrän asioita, ja se, mitä jää ulos on aina kiistanalaista, poliittista. Kuitenkin tiettyä teknokraattista laskentaa tarvitaan. Sillä, montako tonnia fosforia pääsee itämereen tai hiilidoksidia ilmaan, on aidosti väliä. Jos ilmastonsuojelutoimi itse asiassa nostaa hiilidioksidipäästöjä (esim. monet biopolttoaineet, helsingin puulämmitys tai ydinkaukolämpö), ei paraskaan tarkoitus auta asiaa. Tia jos fosforinvähennys maksaa sata kertaa sen, mitä maksais vähennys toisaalla, ei siinäkään ole järkeä. Kun se Itämerikin pitää pelastaa, eikä vain tehdä suojelutoimia (viittaan tietysti haja-asutusalueiden jätevesiin).

    Itse näksin asian niin, että visio, eetos ja yleiset tavoitteet (joista puhutkin toisessa postauksessa). kun ne ovat selkeitä ja ääneen lausuttuja, sitten pitää alkaa laskea naulojen painoja ja hintoja. Eli niitä tonneja ja miljoonasosia. Laskelmat eivät tietenkään ole totuus, vaan keino jäsentää maailmaa, että visio voisi konkretiositua. Ne ovat eetokseen nähden toissijaisia, mutta silti välttämättömiä.

    Niin, ja tuo biopolttoaineviittauksesi on minusta perusteeton olkinukke. Vihreä puoluekin, ja erityisesti vihreän aatteen edustajat puolueen ulkopuolella, suhtautuvat palmuöljydieseliin hyvin kriittisesti. Näytä minulle yksikin ympäristöjärjestö tai vihreä poliitikko, joka kannattaa sitä (okei, voi niitä ollakin, en tiedä). Juurihan kaupunginvaltuustossakin meni läpi Vihreiden aloite lopettaa palmuöljydieselin suosiminen bussiliikenteen kilpailutuksessa.

    • Kiitoksia hyvästä kommentista. En siis mitenkään halua väheksyä kvantitatiivista ajattelua, oli se sitten numeerista tai muuta mallinnusta. On selvää ettei muuten voi ymmärtää kuinka maailma toimii.

      Myös “abstrakti” oli harhaanjohtava sana. Syvänvihreä kritiikki ei ole abstraktia ajattelua vastaan, vaan sitä vastaan, että papereissa pyörivien numeroiden ja niiden osoittamien fysikaalisten kvantiteettien suhde hämärtyy. Tässä esimerkiksi tehokkuus-puheella voidaan hämätä ihmisiä kuvittelemaan, että resurssien ja energiankäytön absoluuttinen kasvattaminen voi olla “ekotehokasta”.

      Olisi ehkä pitänyt puhua keinottelusta, byrokratiasta ja viherpesusta teknokratian sijaan. Kysehän on siitä, että numeroiden ja datan valossa sekä globaali että kansallinen ympäristöpolitiikka on epäonnistunut. Esimerkiksi päästökauppajärjestelmä ei toimi, koska ei ole poliittista halua pistää sitä toimimaan.

      Erilaista aktiviteettia, josta joku aina hyötyy rahallisesti, on kuitenkin paljon. Ja tässä on fundisten ja realojen ero. Realot ajattelevat, että kyllä se tästä kunhan vähän viilataan lisään. Fundikset ajattelevat, että huomiota vain siirretään pois kipeistä ratkaisuista. En ole varma kumpi on oikeassa. Toivon että voisimme siirtyä kivuttomasti jonkinlaiseen vihreään teknologiaan ja talousjärjestelmään, mutta olen käynyt aika pessimistiseksi.

      Yhdestä kohdasta tarkemmin. Kirjoitit “Paraskaan laskelma tai mallinnus voi sisältää korkeintaan rajallisen määrän asioita, ja se, mitä jää ulos on aina kiistanalaista, poliittista.” Pitää huomata että myös se mikä menee sisään on usein kiistanalaista. Tarkastellaanko jonkin tuotteen ympäristötasetta sen käytön vai elinkaaren suhteen? Tulos voi olla hyvin erilainen. Ympäristöjärjestöt joutuvat koko ajan katsomaan mitä erilaisissa virallisissa laskelmissa otetaan huomioon, ja sieltä löytyy hyvin tarkoitushakuisia rajauksia ja valintoja.

      Biopolttoaineiden suhteen moni oli aluksi kritiikitön, mutta antaa asian olla. Ainakin Neste Oililla on varmaan kaikki kunnossa, kun kerran Heidi Hautala istuu hallintoneuvostossa.

      • Fundikset ajattelevat, että huomiota vain siirretään pois kipeistä ratkaisuista.

        Tähänkin liittyy joskus harha, että kuvitellaan ratkaisujen kipeyden tekevän niistä hyviä. Sehän ei tee; kärsimyksestä saa kirkkaimman kruunun vain taivaassa, ei maan päällä koskaan. Samaan tapaan kuin jotkut “realot” ajattelevat että kyllä se tästä, jotkut fundikset tuntuvat ajattelevan, että se kruunun kiillotus on itseisarvoista, unohtaen toimein tehokkuuden.

        Pitää huomata että myös se mikä menee sisään on usein kiistanalaista.

        Jep, tätä juuri hain, mitä tarkensit. Jotain lasketaan mukaan, jotain muuta ei, ja kumpikin valinta on kiistanalainen. Ja vaikka se tehtäisiin kuinka avoimin perustein hyvänsä, aina jää vähän epävarmaksi, oliko se sittenkin tarkoitushakuista.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: