Kahvilassa kuultua


Kävin perjantaina kahvilassa joka saattaa olla trendikäs mutta ehkä vain hyvällä paikalla. Kuulin toisessa pöydässä haastateltavan erästä pinnalla olevaa älykköä. Haastattelija teki varsin erikoisen vaikutuksen tentatessaan hyvin aggressiiviseen sävyyn täysin absurdeja asioita, kuten koska nainen on kauneimmillaan. Puoluekanta kiinnosti tietysti myös, ihmisethän tuijottavat politiikkaa kun eivät ymmärrä filosofiaa.

Jos kuulin oikein, haastateltava sanoi ettei kannata mitään puoluetta, koska Suomessa ei ole kristillistä vasemmistoa. Tämä sai minut miettimään, miksi ei ole, miksi  Euroopassa kristillisin tunnuksin varustetut poliittiset liikkeet ovat aina  oikeistolaisia.

Kristinusko nimittäin ei vaikuta erityisen oikeistolaiselta uskonnolta. Se on tietyssä mielessä individualistinen, mutta ei sellaisessa mielessä, joka sulkisi pois solidaarisuuden ja yhteisön. Kirkon yhtenäisyyttä korostetaan jopa orgaanisin metaforin, kutsumalla seurakuntaa Kristuksen ruumiiksi. Kristinuskossa on tuskin mitään, mikä sotisi tuloerojen tasoittamista ja sosiaalivaltiota vastaan. Alunperin uskonto oli myös sosiaalisesti disruptiivinen voima, joka tuhosi pakanayhteiskuntia sisältä käsin muuttamalla sukulinjoihin perustunutta vallan ja omaisuuden jakoa. Valta-aseman saavutettuaan uskonto on tietenkin ottanut pikemminkin sosiaalisesti säilyttävän kuin kumouksellisen roolin. Tämäkään ei erota sitä nykyvasemmistosta, joka on enemmän säilyttävä kuin kumouksellinen aate. Vaikka sekä uskonnossa että vasemmistossa on ärhäköitä marginaaleja, voisi luterilaisen kirkon ja SDP:n helposti sulauttaa yhdeksi aatteelliseksi yhdistykseksi. Juuri mikään ei hiertäisi.

Luulen että perusvasemmistossa ei nykyään ole kirkonvastaisuutta. Kyse on vain siitä, että kirkon ja valtion ero otetaan tosissaan hyvänä keksintönä, ja ehkä myös kainoutta nimetä omaa politiikkaa Jumalan politiikaksi. Kristillisessä oikeistossa tällaisia estoja ei tapaa. Suomessa kristillinen oikeisto on tietenkin lähinnä kuriositeetti, sopiva sparrauskumppani toisen ääripään aktivisteille. Ei seura vaan hyvä vihollinen tekee kaltaisekseen. Oletan kuitenkin, että kristillinen oikeisto on suhteellisesti nouseva voimatekijä myös meillä.

Advertisements

  1. Varmaan ihan totta mitä väität vasemmiston ja kristinuskon suhteesta. Mutta se, että kristillisyys sopii yhteen vasemmistolaisuuden kanssa näihin molempiin sisältyvän “yhteisöllisyyden” vuoksi, on minusta huono argumentti. Tällöin oletetetaan, että yhteisöllisyys ja vasemmistolaisuus jotenkin luontaisesti liittyisivät yhteen, mikä ei ole mitenkään yksiselitteistä sen kummemmin loogisesti kuin historiallisestikaan.

    (Minusta vasemmiston kannattaisi nykytilanteessa jättää yhteisöllisyysideologiat ja -retoriikka suosiolla oikeistolle, minkä vuoksi minua aina hieman ärsyttää, kun “yhteisön” annetaan ymmärtää olevan jotenkin luonnostaan vasemmiston juttu. Edes näin epäsuorasti.)

  2. Kirjoitin huonosti. Yhteisön ajatus luonnollisena, orgaanisena kokonaisuutena sopii tietysti konservatiiveille, nationalisteille jne. Yhteisössä ei ole sinänsä mitään vasemmistolaista.

    Vasemmiston sana on (luokkakantainen) solidaarisuus, mikä tarkoittaa, että pidetään yhtä luokkaintressin nojalla. Työn myyjät kieltäytyvät kilpailemasta toisiaan vastaan, ja muodostavat ammattiliittoja työn ostajaa vastaan. Solidaarisuuden voi laajentaa sitten heikko-osaisiin muualla maailmassa: näiden ei tarvitse kuulua samaan yhteisöön.

    Vasemmistolaisuuteenkin toki on kuulunut kulttuurista yhteisöllisyyttä, joka on syntynyt työväestön asuinalueilla tai työmailla.

    Kristinuskon seurakunta oli alkuvaiheissaan kaukana kodin ja isänmaan arvoista. Se oli kosmopoliittinen ja korvasi sukujen ja klaaníen auktoriteetin varsin tasa-arvoisella normistolla. Tällä oli vaikutus käsityksiin oikeudenkäytöstä, omaisuuden perimisestä ja yksilön suhteesta maallisiin vallankäyttäjiin. Tästä syystä kristinuskossa on tietty vasemmistolainen potentiaali. Mutta tietysti uskonnolla on takanaan myös pitkä liitto oikeiston kanssa, ja uskonnolliset arvot nähdään nykyään yleensä konservatiivisina. Esimerkiksi eräs kansanedustajaksi haluava vihreä nuori on kotisivuillaan huolissaan, että kouluissa pakkosyötetään konservatiivisia kristillisiä arvoja. Tämä jotenkin nauratti minua, mutta en jaksanut sitten kirjoittaa asiasta. Nuoret taistelevat vanhempiensa sukupolven taisteluja kun eivät keksi uusia.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: