hyväksynnästä


Tuntuu mielettömältä sanoa, että voisin uskoa todeksi proposition, jota en ymmärrä. Voin kuitenkin hyväksyä, että jokin propositio jota en ymmärrä, on todennäköisesti tosi.

Ero ei siis ole tässä toden ja sen näköisyyden, vaan uskomisen ja hyväksymisen välillä. Esimerkki: hyväksyn että satunnaisesti poimittu väitelause kirjasta nimeltä University Physics 7th Edition pitää varmaankin paikkansa. Jos minulle esitetään tämä lause, ja kysytään uskonko sen todeksi, en luultavasti ymmärrä mitä lause sanoo. Olisi outoa vastata uskovansa jotain jonka merkitystä ei käsitä.

Entä käytännöllisessä sfäärissä? Voi varmasti ymmärtää monia tapoja ja käytänteitä joita ei kuitenkaan hyväksy. Asiansa osaava antropologi voi vaikka oppia ymmärtämään ihmissyönnin merkityksen jonkin heimon keskuudessa.

Onko sitten mahdollista hyväksyä jotain mitä ei ymmärrä? Kyse olisi jonkinlaisesta sokeasta hyväksynnästä. En ymmärrä mitä sinä puuhaat, mutta se on ok. Suuressa mittakaavassa sokea hyväksyntä kuulostaa irrationaaliselta hypyltä pimeään. Pienemmässä mittakaavassa sellaista voi kyllä olla, kun pohjana on vahva luottamus. Esimerkiksi vanhemmat eivät aina ymmärrä lapsiaan, mutta hyväksyvät näiden projektit pelkästään sillä perusteella, että ne ovat heidän lastensa projekteja.

Yleisenä sääntönä on kuitenkin pidettävä, että yrittää aina ymmärtää sen minkä hyväksyy, ja hyväksyy vain pitkin hampain erikoistapauksissa asiat, joita ei yrityksistä huolimatta käsitä. Nimitän tätä minimaaliseksi rationalismiksi.

Advertisements



    Leave a Reply

    Fill in your details below or click an icon to log in:

    WordPress.com Logo

    You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

    Twitter picture

    You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

    Facebook photo

    You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

    Google+ photo

    You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

    Connecting to %s



%d bloggers like this: