Oon tosi sori


Erään ympäristökuvioista tutun aktivistin FB-päivityksessä kehotettiin antamaan anteeksi. Perusteena oli, että kaunojen hautominen ei tee sinulle hyvää. Tämä on tietysti niin, katkeruus on ikävää, mutta ajattelutapa edustaa myös subjektivismin voittokulkua.

Subjektivismilla tarkoitan taipumusta palauttaa ympäröivän sosiaalisen ja fyysisen todellisuuden ilmiöt subjektin omiin tunteisiin ja asenteisiin. Tässä anteeksianto palautetaan anteeksiantajan positiivisiin tunteisiin.

Jatkokeskustelussa kävikin ilmi, että anteeksi voi antaa vaikka ei olisi anteeksi pyydettykään. Pidän tätä jo hiukan röyhkeänä. Yleensä ei ole hyvien tapojen mukaista tyrkyttää ihmisille jotain, mitä he eivät halua. En esimerkiksi itse pidä siitä, että henkilökohtaisesti vääränä pitämäni uskonnon edustajat ovat kovasti antamassa anteeksi minunkin “syntejäni”. Sori vaan, mutta haluan anteeksiannon vain niistä asioista joita mieskohtaisesti kadun.

Anteeksianto näyttäytyy siis jonkinlaisena itseterapian muotona, jolla muokataan omaa tunnemaisemaa. Voisin vaikkapa kotonani meditoiden antaa anteeksi ties mitä syntejä ja kokea siten itseni vapaammaksi. Tässä unohdetaan täysin, että anteeksi pyytäminen ja antaminen ovat sosiaalista vaihtoa. Niiden koko pointti on säädellä todellista, pään ulkopuolista yhteiselämää, ja semanttisen sisältönsä ne saavat tämän yhteiselämän normeista.

Kyse on eräänlaisesta ei-rahallisesta velasta. Yhteisön tunnustamien normiloukkausten vuoksi kahden tai useamman henkilön kesken syntyy sosiaalinen epätasapaino, joka uhkaa yhteiselämän tavanomaista sujumista. Loukkaaja tunnistaa tämän epätasapainon tai velan, ja katuu sitä, ja tarjoutuu hyvittämään sen. Tätä tarjousta kutsumme anteeksi pyytämiseksi. Pyytäessään anteeksi loukkaaja myöntää tehneensä väkivaltaa, ja anteeksipyynnön puheaktin kautta hän siirtää loukatulle vallan pitää tai päästää velka. Antamalla anteeksi loukattu kuittaa tapahtuneen ohitetuksi, ja tavanomainen yhteisöelämä voi jatkua.

Jos joku ei kadu tekojaan, tai ei edes tunnusta rikkoneensa mitään yhteisesti sitovia normeja, on hiukan latteaa “antaa anteeksi”. Mitä se tarkoittaisi? Vain tunnustetun velan voi kuitata. Jos velkaa ei ole tunnustettu olemassaolevaksi, asia on vielä riitautettuna.

Tiedän kyllä että meillä on valtionuskonto, jossa pyydetään anteeksi toisten puolesta, koska “he eivät tiedä mitä tekevät”. Nähdäkseni voit pyytää toisten, tietämättömien, puolesta anteeksi vain jos he ovat jossain määrin holhokkejasi ja valtasi alla. Lapsia, kotieläimiä, palvelijoita. Jo toisten aikuisten ihmisten kunnioitus vaatii, että et voi mennä pyytelemään anteeksi heidän puolestaan.

Subjektivismissa on lopulta kyse vallasta. Kun ei haluta tunnustaa itsen ulkopuolisten normien tai muiden tekijöiden auktoriteettia, kaikki valta halutaan vetää sisään subjektin mielessä sijaitseviin asenteisiin ja tunteisiin. Kaikki sosiaalinen todellisuus onkin yht’äkkiä yksilön tunnesäätelyä. Sellaiset puheaktit kuin lupaaminen, sopimuksen tekeminen tai  anteeksipyyntö/anto ovat kuitenkin olennaisesti yhteisöllisten normien säätelemiä. Olennaisesti tarkoittaa, että ilman sosiaalista kontekstia ei ole olemassa koko ilmiötä.

Advertisements

  1. Mikko

    Lienen vähän tosikko, mutta luulen että sanaa anteeksianto käytetään tuossa eri merkityksessä kuin mitä tässä käytät. Se ettei käytä kaikkea energiaansa kohtaamiensa vääryyksien murjottamiseen tai koston hautomiseen on minusta ihan järkevää vaikka anteeksiannolla on myös mainitsemasi sosiaalinen ulottuvuus.

  2. Mutta kuka käyttää kaiken aikansa tällaisen hautomiseen? Anyway, anteeksianto ei ole sen paremmin riittävä kuin välttämätönkään ehto henkilökohtaisesta kaunasta vapautumiselle.

  3. Mikko

    Mutta kuka käyttää kaiken aikansa tällaisen hautomiseen?

    Nähdäkseni kaikki, tietysti vain alitajuisesti. Näkyvästi ihmiset tekevät sitä vain kun saavat assosiaation joka muistuttaa heitä henkilöstä tai asiasta, jolle he ovat kaunaisia. Riittää kun kuuntelee ihmisten keskusteluita, usein niistä ainakin 80% on vain jotain kaunaa. Ihmiset jaksavat olla kaunaisia vuosia ja joskus vuosikymmeniä erilaisille ihmisille.

    Anyway, anteeksianto ei ole sen paremmin riittävä kuin välttämätönkään ehto henkilökohtaisesta kaunasta vapautumiselle.

    On se, jos anteeksiannon määrittelee henkilökohtaisesta kaunasta vapautumiseksi, kuten itse teen.

  4. Voit tietysti määritellä, mutta mieleen tulee ainakin kahdenlaisia tilanteita, joissa määritelmäsi vaikuttaa epäintuitiiviselta.

    1. Ruutu on loukannut Raitaa. Loukkaus ei ole mitenkään suuri, mutta Ruutu on kuitenkin aidosti katunut sitä ja pyytänyt anteeksi. Raita on vuosien murjottamisen jälkeen ymmärtänyt, että on oikeus ja kohtuus antaa tuo juttu anteeksi. Olisi jo hänen puoleltaan sadismia pitää riitaa yllä. Raita siis antaa anteeksi sosiaalisessa mielessä. Raidalla on kuitenkin huono itsetunto, eikä hän pysty täysin vapautumaan. Varsinkin huonoina päivinä vanhat kaunat nousevat mieleen. Mikon määrittelemässä mielessä anteeksiantoa ei siis olisikaan tapahtunut.

    2. Raita on loukannut Ruutua. Ruudun sielu on kuin hanhen selkä, turha valuu pois. Pienen ajan kuluttua hän ei siis vähimmässäkään määrin kanna kaunaa. Hän on täysin vapaa. Raita kuitenkin on erilainen, ja hän alkaa hautoa tekemäänsä loukkausta ja kärsiä syyllisyyttä. Kun Ruutu vain antaisi anteeksi! Mikon määrittelemässä mielessä anteeksi on jo annettu, mutta sosiaalisessa mielessä näin ei tietysti ole tapahtunut.

    Sosiaalinen määritelmä olisi vanhvoilla myös erimielisyyden vallitessa:

    3. Ruutu on loukkaantunut Raidan käytöksestä, ja haluaa anteeksipyyntöä. Raidan mielestä Ruudulla ei kuitenkaan ole mitään oikeutta sellaiseen, koska Raita on toiminut aivan hyväksyttävällä tavalla. Oikeastaan Ruutu saisi pyytää anteeksi, että on tehnyt kärpäsestä härkäsen. Kenen tunteet ovat oikeutettuja, ja kenen pitäisi pyytää anteeksi? Mikon määritelmä on hiljaa tästä. Sosiaalisen määritelmän mukaan voisimme ottaa ulkopuolisen yhteisön jäsenen, Pallon, perspektiivin ja katsoa sieltä mitä yhteisiä normeja on rikottu.

  5. Mikko

    Määritelmäsi on varmasti parempi, ehkä jopa paras anteeksiannon määritelmä?

    Sanon vain, että määritelmäni on mahdollinen määritelmä, ja että minä ja varmaan monet muutkin käyttävät intuitiivisesti esittämäni kaltaista määritelmää.

    Minusta tärkeää ei siis ole löytää täydellistä määritelmää anteeksiannolle, ja sen jälkeen pakottaa väkisin muita hyväksymään kyseinen määritelmä. Se ei liene edes mahdollista.

    Tärkeämpää on minusta havaita että ihmiset käyttävät erilaisia määritelmiä, ja väärinymmärrykset syntyvät usein juuri siitä, ettei ymmärretä toisen operoivan ehkä täysin erilaisella käsitteistöllä kuin itse operoi.

    Eli ei enää ymmärretä mitä toinen tarkoittaa.

  6. Oikeastaan onkin harhaanjohtavaa puhua määritelmistä, eikä omakaan kirjoitukseni täytä mitään käsitemäärittelyn ehtoja. Kyse on anteeksiannosta sellaisena ilmiönä, kuin se todellisuudessa esiintyy. Mielestäni koko ilmiö jää vähemmän kuin puolittain ymmärretyksi, jos sitä ei nähdä sosiaalisena vuorovaikutuksena. Jos joku tosiaan ajattelee tätä ilmiötä vain psykologiselta kannalta katkeruudesta vapautumisena, olennaiset piirteet jäävät huomiotta. Väitän että tuota psykologista komponenttia korostetaan vai siksi, että käsittelemäni sosiaalinen konteksti otetaan tavallaan annettuna taustana. Yleensäkin monien elämän ilmiöiden vähättely tai ignorointi johtuu siitä, että ne muodostavat itsestäänselvänä pidetyn taustan. Kun tämä tausta käsitteellistetään, huomataan kuinka olennainen se onkaan.

  7. Mikko

    Joo, se on ihan totta ja hyvä pointti.

    En puhunut varsinaisesta käsitemäärittelystä, vaan siitä että “haistoin” että implisiittinen määritelmäsi oli erilainen kuin alkuperäisen kirjoittajan intuition pohjalla oleva implisiittinen määritelmä. Kirjoituksesi oletti, että alkuperäisen kirjoittajan käsitteet olivat samat kuin sinulla, ja siksi kirjoituksesi olisi aiheuttanut alkuperäisessä kirjoittajassa (jos hän olisi sen lukenut) vastareaktion, joka ei olisi lisännyt yhteisymmärrystä vaan päinvastoin luultavasti lisännyt väärinkäsityksiä.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: