Luonto kukoistaa Tsernobylissa


Abstraktisempia väittämiä on tapana illustroida esimerkeillä. Esimerkit ovat yleensä “hyviä tarinoita”, kuten että Indonesiassa asuu heimo, joka ei koskaan laskeudu puista. Esimerkit voivat perustua omaan tutkimukseen, mutta paljon yleisemmin ne on poimittu yleissivistävästä kirjallisuudesta tai hevosmiesten tietotoimistosta. Esimerkin kuullessaan pitäisi jaksaa kysyä (1) pitääköhän se edes kutinsa, ja (2) vaikka se pitäisikin paikkansa, tukeeko se mitenkään tarjottua teoriaa.

Teorian ja esimerkin suhde ei ole koskaan mitenkään suoraviivainen, vaikka kertoja sen niin tietysti esittää. Usein me päätämme uskoa teorian juuri “hyvän tarinan” pohjalta pikemmin kuin vaikka tilastollisen näytön pohjalta. Tarinat kasvattavat subjektiivista vakuuttuneisuuden tunnetta aivan eri mitassa. Hyvällä retorikolla on taskut täynnä kiinnostavia anekdootteja.

Esimerkit alkavat elää omaa elämäänsä eikä niiden alkuperäistä kontekstia muisteta. Niitä toistetaan peruskurssien opetuksessa, kansantajuisissa esityksissä ja verkkokeskusteluissa loputtomasti, ja samalla ne valjastetaan tukemaan yhä vahvempia ja erikoisempia väitteitä. Vaikkapa sukupuolen sosiaalista rakentumista tuetaan havainnolla, että jonkun maalarin tauluissa on nykymalleja rehevämpiä naisihmisiä. Alkuperäisen kontekstin etsiminen tuottaa usein pettymyksen. Vaikka kyse olisikin sinänsä hyväksyttävästä tiedonmurusta, sillä ei ehkä ole mitään tekemistä nykykeskustelussa esitettyjen väitteiden kanssa. Jokainen voi itse keksiä esimerkkejä.

Advertisements

  1. Väite “luonto kukoistaa Tsernobylissä” on toki ns. hyvä juttu, mutta se on myös totta. Se on silti tietysti argumenttina virheellinen, mutta sen virheellisyys ei perustu tässä esitettyyn mekanismiin. Se perustuu siihen, että väittämä on totta vain sellaisella abstraktiotasolla, joka usein oletetaan (epäreilusti) olevan esimerkiksi vihreiden argumenttien “takana”.

    “Luonto kukoistaa Tsernobylissä” on totta, kun sillä tarkoitetaan sitä, että (jotkut) kasvit rehottavat ja tiettyjen eläinten populaatiot kasvavat, koska ihmiset eivät enää valtaa tilaa. Eläimet kuolevat muutenkin ns. nuorena, joten säteily tms. ei “vaikuta” niihin samalla tavalla kuin ihmisiin. Tämän väittämän totuus ei kuitenkaan ole olennainen suurelle osalle vastustajista, koska heille “kukoistava luonto” on jotain muuta.

    Argumenttia voi toki käyttää kritiikkinä, mutta se vaatii jo muodoltaan monimutkaisemman argumentin.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: