päivän hulluus


Kuluneella viikolla minua lähestyttiin Kevätpörriäisen kanssa varmaankin kymmenen kertaa. Ilmeisesti lapsityövoima saa vapaata koulusta lehden myyntiä varten. En ostanut ensimmäiseltä myyjältä, joten kieltäydyin ostamasta muiltakaan. En osaa muotoilla periaatetta, jota intuitiivisesti toteutin. Jotenkin tunsin, että olisi ollut väärin ensimmäistä kauppiasta kohtaan, jos olisin jatkuvien vetoavien suurisilmäisten pyyntöjen voimasta lopulta pehminnyt, ja murtunut, ja ostanut vaikka siltä kymmenenneltä. Ehkä tämä on hullua, miksi euroni olisivat kuuluneet ensimmäiselle jos kenellekään? Mutta niin tunsin. Viimeinen kauppias olisi vain hyötynyt muiden väsytystaistelusta olematta itse sen parempi. Elokuvassa olisin kohdannut ensimmäisen kauppiaan uudestaan, hänen palaillessa jo lannistuneena kotia kohti, ja ostanut silloin. Elokuvissa toimii “oikeudenmukaisen maailman hypoteesi”. Samasta syystä teekkarien lehteä ei tullut viimeksi hankittua.

Advertisements



    Leave a Reply

    Fill in your details below or click an icon to log in:

    WordPress.com Logo

    You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

    Twitter picture

    You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

    Facebook photo

    You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

    Google+ photo

    You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

    Connecting to %s



%d bloggers like this: