Itämerellisyys


Istuskelin Seurasaaren rantakallioilla lukemassa ja lokkeja katsomassa. En oikein onnistu löytämään merellistä Helsinkiä, itämerellistä esteettistä tunnelmaa, joka erottaisi uuden kotikaupungin vanhoista sisämaan kodeista. Jos joku osaa neuvoa kuinka itämerellisyyden tavoittaa kuulen mielelläni. Eräänä ongelmana näyttäisi olevan, että Helsinki on rakennettu syviin lahdenpohjukoihin. Eihän täältä juuri mistään meri ala ja jatku horisonttiin. Todellisuudessa Tamperetta pohjoisesta rajaava Näsijärvi aukeaa isompana ulappana kuin Itämeri Hesan rannoilta katsoen. Missä ovat uimakalliot, joilla voi tuntea Suomen loppuvan varpaitaan kasteleviin aaltoihin? Missä näkötornit, joista katsoen on vain vellovaa vettä Tallinnaan asti? Satamat ovat tietenkin olemassa, mutta ne ovat vain ihmis- ja tavaraterminaaleja, vailla suurempaa satamaromantiikkaa. Kasvilajisto on varmaankin osin erilaista kuin järvisuomessa, mutta onko mitään aivan erityistä ja tunnusomaista, johon kiinnittää huomionsa? Talojen kuiluissa unohdan heti meren kokonaan. Näillä näytöillä meri ei ole tämän kaupungin hallitseva esteettinen elementti, vaikka olisin kuvitellut. Haluaisin tietysti todistaa tämän vielä vääräksi ja kuvitelman oikeaksi.

Päivän linkit ovat itämeriportaali.fi ja  geologia.fi. Kannattaa käydä myös katsomassa Dodon uudistuneet sivut (sivupalkissa).

Advertisements

  1. Suomen rantakaupungit ovat yleensä syvälle sisäsaaristoon kahlittuja, ei niissä juuri avomerta katsella. Esimerkiksi Turussahan merestä ei yleensä näe vilaustakaan. Jos kaupunki onkin alunperin rakennettu avomeren äärelle, maan kohoaminen on vienyt meren pois (Vaasa).

    Helsingissä sisäsaaristo on sen verran ohut, että ulkomerellekin kyllä näkee oikeista paikoista. Suomenlinna, Kaivari, Merisatama, Lauttasaaren eteläpää. Ehkä parhaiten meri tulee syliin HSS:n ravintolassa Liuskasaaressa, jos on pöytä meren puolen ikkunalla.

    Seurasaarenselkä on silloilla kahlittua sisävettä, joka tosiaan on jotenkin samaa kastia Seurasaaren ylensyötettyjen oravien kanssa. Kruunuvuorenselkä on vähän merellisempi ja vilkkaampi. Satamanäkymistä ehkä paras on Pohjoisrannassa, jossa on vanhoja laivoja ja jäänmurtajat Katajanokan reunassa. Jotenkin se on enemmän satama kuin oikeat satamat.

    Perinteisesti Helsinkiä on rakennettu kallioille, vähän irti merestä. Meri oli merenkulun takia välttämätön, mutta myös kylmä ja vihamielinen; ei kukaan halua asua suoraan kiinni sen rannassa, missä on kylmempää ja tuulisempaa (Eilen lämpöätilaero rannan ja siitä pari sataa metriä välillä oli melkein viisi astetta). Uusia asuinalueita suoraan matalalle rannalle on rakennettu vasta viime vuoskymmeninä. Niistä erityisesti Ruoholahdessa meren voi kyllä kokea säätilassa.

  2. Pitää tarkistaa tuo Liuskasaari, ja tietysti muutakin saaristoa johon vain pääsee jotenkin.

    • Sinne menee kesäisin lautta, ja Uunisaaren lautta käy myös, koska siinä on aallonmurtaja välissä. Mutta se ravintola ei kyllä ole mikään halpa.

  3. Hernesaaresta on avoimet näkymät horisonttiin. Ja jos menee vuoroveneellä Pihlajasaarille, niin sieltä vielä hienommin.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: