hajamiete


Kuvittelisin ironian liittyvän jollain tavalla ilmaisun rajoihin, jos ei loogisiin rajoihin niin moraalisiin, vaikka tuo on  huono sana. Ironista etäisyyttä vaativa sana. Suomalaisessa puheavaruudessa ironiaa ei yleensä mitenkään eroteta pelleilystä, nunnukanunnukasta. Ironisen ilmaisun oikea tulkinta vaatii kuitenkin vakavan motiivin tai sisällön tunnistamista. Ja oikea tulkinta on olemassa, jos ironiaa on olemassa. Ironikko kun välittää ja on tosissaan, mutta pakotettu epäsuoraan ilmaisuun, mahdollisesti itsensä nöyryyttämisen kautta. Tämä tuli mieleeni Raymond Geussin kommentista epiteettiin “juutalaisten kuningas”: “the joke’s finally on Pilates”. Vitsi ei tietysti käänny vain Pilatesta vastaan. Kertomus tarvitsee “vitsin”, jonka tunnistaminen on (narratiivin mukaisen) totuuden tunnustamista. Suomi taas ei ole ironinen kulttuuri vaan teekkarihuumorin kulttuuri. Nehän ovat sama asia, ei olla tosissaan, ollaan hassuja, mielellään jonkun kustannuksella.

Advertisements



    Leave a Reply

    Fill in your details below or click an icon to log in:

    WordPress.com Logo

    You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

    Twitter picture

    You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

    Facebook photo

    You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

    Google+ photo

    You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

    Connecting to %s



%d bloggers like this: