Keskeneräinen boikottiajatus


Boikotissa kuluttaja jättää ostamatta tietyn tuotteen, taloussaarrossa tuottajaa estetään myymästä. Boikotiksi ei käy, että ei osta mitä ei ostaisi muutenkaan. Pikemminkin kuluttajan pitää irtisanoa olemassa ollut suhde, ja käyttää sama raha kilpailevan valmistajan tuotteeseen. Lakko taas on tuotantosaarto, jossa työvoiman myyjät päättävät olla tuottamatta. Varsinaisia myyntisaartojakin on, esimerkiksi aseteknologiaa saa myydä vain hallituksen valitsemille ostajille. Yleensä ei kuitenkaan ole painostustahoa, joka valitsee asiakkaat kauppiaalle.

Orjuutta ei “boikotoida” vaihtamalla yhden tavarantoimittajan tuote toiseen: orjuus lopetetaan. Limsamerkkiä taas voi boikotoida ostamalla jotain muuta limsaa, koska virvoitusjuomateollisuus sinänsä on aivan hyväksyttävä asia.

Kummassakin vaikutuskeinossa päämääränä on painostaa tuottajaa hyväksymään uudet kauppaehdot.

Nyt kun Irakissa on sotatila, sen kauppasaartoa ei juuri muistella. Sekä sota että kauppasaarto olivat kuitenkin melkein yhtä moraalittomia, ja tämä on keskeinen ongelma kun mietitään mitä huonosti käyttäytyville valtioille olisi tehtävä.

Jus in bell0 -periaatteiden mukaan ajatellaan, että voimankäytön tulee olla oikein kohdistettua, ei suhteetonta, ja sen tulee olla tehokasta aggression päämäärien saavuttamiseksi. Tällaisten periaatteiden tarkoitus on sulkea pois siviilikohteiden pommitus vastustajan terrorisoimiseksi ja kostosota. Toisessa maailmansodassahan kummatkin olivat käytössä Suomeakin vastaan. Stalin yritti vauhdittaa antautumista pommittamalla kaupunkejamme, ja saksalaiset hävittivät Lapin kotiin lähtiessään.

Irakin kauppasaarto kohdistui vääriin ihmisiin, joilla ei ollut mitään käytännön mahdollisuutta  syrjäyttää Saddamin dynastiaa halutessaan. Kauppa-ase ei osunut hallitsevaan luokkaan, se osui lähinnä niihin siviiliryhmiin, jotka olivat muutenkin heikoimmassa asemassa. Aiheutettu vahinko ihmishengissä ja inhimillisen kehityksen mittareilla mitattuna oli täysin suhteetonta. Se ei kuitenkaan edistänyt ääneen lausuttuja hyviä päämääriä (en spekuloi muista päämääristä). Kauppasaarrossa oli selviä Irakin yhteiskunnan – vastakohtana valtiolle – terrorisoinnin piirteitä. Ehkä myös hyödytöntä kostoa siitä, että Irak oli käyttäytynyt omapäisesti.

Vaikka en hyökkäystä kannattanutkaan, Saddamin hallinnon kaataminen vaikuttaisi paljon moraalisemmalta teolta kuin kansan pitkitetty kurjistaminen talouspakotteilla.

Boikotit ja pakotteet ovat keinoja, joita on arvioitava tilannekohtaisesti. Voisi kuvitella, että ne toimivat tehokkaimmin tuotemerkistään tarkkaa tai demokraattisesti hallittua kohdetta vastaan. Muuten on olemassa mahdollisuus, että kurjistaa asioita entisestään. Mahdollisuus iskeä hallitsevan luokan omiin ulkomaille tai veroparatiiseihin siirrettyihin varoihin olisi ainakin kohdennetumpaa. (Nämä ajatukset ovat keskeneräisiä, niistä ei tule vetää johtopäätöksiä mielipiteistäni).

Advertisements



    Leave a Reply

    Fill in your details below or click an icon to log in:

    WordPress.com Logo

    You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

    Twitter picture

    You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

    Facebook photo

    You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

    Google+ photo

    You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

    Connecting to %s



%d bloggers like this: