AY


Kuulin viereisessä kahvipöydässä käytyä ammattiyhdistyskeskustelua. Kyse on erittäin hyvinpalkatusta alasta. Työoloista ja työnantajasta oli silti valitettavaa, ja purnaus kuulosti ihan aiheelliselta. Eräs keskustelija argumentoi, että kyse ei ole ollenkaan palkasta. Hänelle on aivan sama tienaako jonkin sata euroa enemmän tai vähemmän kuussa. Kyse oli turhauttaviksi koetuista käytännöistä ja kommunikaation takkuisuudesta, joista seurasi työhyvinvoinnin laskeminen. Luottamusmies katkaisi tällaisen  tunnepuheen lyhyeen: älä koskaan sano ääneen että kyse ei ole rahasta. Raha on ainoa yksikkö, jolla pelataan työmarkkinaosapuolten välisissä hikisissä kädenväännöissä. Muut seikat ovat subjektiivisia eivätkä ne paina missään. Ehkä luottamusmies oli vain inhorealisti, mutta tuohon oikeiston ja vasemmiston jakamaan inhorealismiin kätkeytyy se ikävä ajatusvirhe, että palkankorotukset kompensoivat muut hyvinvoinnin menetykset. Hyväosaisten valituksia ei ehkä pitäisi kuunnella kun maailmassa on huono-osaisiakin. En kuitenkaan usko, että mikään palkankorotus, jonka liitto pystyy näille keskustelijoille neuvottelemaan, kompensoi subjektiivista työpahoinvointia. Filosofisesti sanoen he  siis kärsivät epäoikeudenmukaisuudesta, vaikka ajavatkin kaupunkimaastureilla omakotitalon ja kesämökin väliä. Ehkä AY-liike voisi hiukan laajentaa agendaansa, ja ehkä näiden eliittiprolejen kannattaisi harkita downshiftaamista. Olisi kiinnostavaa tietää, onko olemassa jotain yleisiä syitä mikä estää.

Advertisements



    Leave a Reply

    Fill in your details below or click an icon to log in:

    WordPress.com Logo

    You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

    Twitter picture

    You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

    Facebook photo

    You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

    Google+ photo

    You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

    Connecting to %s



%d bloggers like this: