(johdannon luonnos)


Konservatiivi innostuu mahtavasta menneisyydestä enemmän kuin mahtavasta tulevaisuudesta, Hollywoodista enemmän kuin Bollywoodista saati sitten Nollywoodista. Tämä liittyy tietenkin epävarmuuden sietämiseen, sillä kirjoihin, kansiin ja kivipaasiin laitetut arvot ovat jotain määrättyä. Ne ovat olemassa ja tiedettävissä. Tosin oikeaa historiaa on sitäkin vartioitava tulkinnan ruosteelta  kertomalla se uudelleen samana, kunnes se muuttuu pyhäksi historiaksi.

Tulevasta ei koskaan voi sanoa mitään varmaa, huomista meritaistelua ei ole vielä voitettu. Tätä voittoa ei ole vielä olemassa ja ehkä se onkin häviö.  Siksi tulevaan suuntautuvat, edistykselliset, ovat konservtiivin mielestä parhaimmillaan haihattelijoita ja pahimmillaan täysiä relativisteja.

Konservatiiville on tärkeää vartioida sanojen ja instituutioiden vakiintunutta merkitystä (esimerkiksi käy “avioliitto”). Jos edistyksellinen ehdottaa instituution asteittaista muuttamista, konservatiivi pelkää että pian kaikki käy ja silloin ei ole enää oikeaa eikä väärää. Konservatiivilla on huono mielikuvitus ihmiselämän mahdollisuuksien suhteen, ja” huono” on tässä monimielinen: kun konservatiivi onnistuu kuvittelemaan kuinka toisin asiat voisivat olla, hän kuvittelee painajaismaisen nurinkäännetyn maailman. Kaltevan pinnan argumentteja pidetään universaalisti pätevinä, kun taas edistyksellinen ohittaa ne olankohautuksella yhtä universaalisti*.

Politiikassakin asioiden hoito pelkistyy ennalta kirjoitetun asialistan läpikäymiseen. Jos joku haluaa tuoda kohdassa “muut asiat” jotain odottamatonta mietittäväksi, konservatiivi kokee hänen puheensa raivokkaasti uneksiviksi värittömiksi vihreiksi ideoiksi – mielettömyydeksi.

Edistyksellisiä puolestaan vaivaa krooninen turvattomuus. He eivät uskalla katsoa taaksepäin, koska aavistavat ettei heillä ole tukea tai pohjaa siellä. Risteyksessä he heittävät lanttia ja hypnotisoivat itsensä uskomaan että tulos on kuitenkin jossain mielessä oikea. Heillä on omat mantransa, kuten ei saa jäädä tuleen makaamaan, mikä tarkoittaa että muutkaan eivät saa ajatella. Tehtyjen valintojen arvioiminen yritetään tehdä mahdottomaksi muuttamalla koko ajan puheenaihetta ja sanojen merkitystä. Tämä on heidän raivostuttavin piirteensä, ja se on ymmärrettävä turvattomuuden naamioinniksi.

*Olen törmännyt netissä usein väitteeseen, että ns. kaltevan pinnan argumentti on virhepäätelmä. Se ei kuitenkaan ole mikään muodollisesti epäpätevä päätelmä. Joskus tällainen järkeily onkin aivan pätevää. Yksittäisessä tapauksessa pitäisi voida osoittaa periaate, miksi päättely tässä on virhe. Sorites-paradokseja pidetään paradokseina  juuri siksi, ettei virhettä ole diagnosoitu, ja pätevä päättely johtaa outoon lopputulokseen.

Advertisements

  1. Eikö kaltevan pinnan argumentti ole yleensä non sequitur? Kaltevan pinnan argumentti on jonkinlainen väite että jokin induktio tms. pätee, koska pohjatapaus on voimassa. Eli koska luku 1 ei ole parillinen, ei sitä voi olla mikään muukaan luku. Siis: jos homoseksuaalit voivat adoptoida lapsia, ne tulevat ja adoptoivat myös sinun lapsesi.

    Ei kai sellaista väittämää tarvitse muutoin osoittaa vääräksi? En ihan ymmärrä.

  2. Esimerkkisi ei ole kaltevan pinnan argumentti, vaan virhepäätelmä perustuu eri muuttujien sotkemiseen. Vertaa kristityt raittiit heteroparit voivat adoptoida jonkin lapsen, siis ne adoptoivat sinun lapsesi.

    Induktioargumenttia kumotessa on selitettävä miksi induktiopremissi ei päde. Argumentti on non sequitur jos joko perustapaus tai induktiopremissi eivät päde, mutta juuri tämä on näytettävä.

    Tarkoitat kai että todistuksen taakka on slippery slopen esittäjällä, ei toisella osapuolella. Näin varmaan yleensä on, mutta ei kai sekään perustu mihinkään yleiseen sääntöön.

  3. No otetaan toinen: Jos homot saavat mennä naimisiin, niin kohta koirankin kanssa saa mennä naimisiin.

    Vaikka minua ei sinällään mitenkään häiritse se, että joku haluaisi mennä koiran kanssa naimisiin, niin tämä on slippery slope. Slippery slope on virhepäätelmä juuri siksi, että siinä esitetään induktiopäättely ilman mitään viittausta induktioaskeleeseen. Jos sanon jonkun päättelyä kaltevan pinnan argumentiksi, niin minusta se on vain sama asia kuin että huomauttaisin, että “teet juuri induktiopäätelmän ilman induktioaskelta”.

    En ymmärrä mitä tarkoitat todistustaakalla. Olen ymmärtänyt, että ollakseen pätevä, argumentin johtopäätöksen pitää loogisesti tai muulla sosiaalisesti hyväksytyllä päättelysäännöllä seurata premisseistä. Kyllä induktiotodistuksenkin kohdalla riittää sanoa, että “tästä puuttuu muuten induktioaskel”.

    Haen tässä sellaista, että minusta on ilmeistä, että kaltavan pinnan argumenttia ei torpata, ellei voida osoittaa, että jokin induktiopäättelyn muoto puuttuu. Esimerkiksi kukaan ei syytä kaltevasta pinnasta silloin, jos joku sanoo, että jos keskuspankki painaa lisää rahaa, niin tulee inflaatiota. Induktio tässä on siis ilmeinen.

  4. Kiinnostavaa keskustelua.

    Minusta usein kaikki muutokset tuntuvat toimivan juuri induktiolla. Kun prosessi on sysätty liikkeelle, se menee loogiseen päätepisteeseensä asti ellei joku voima vastusta sitä. Minusta on oikeutettua kysyä mistä tahansa muutoksesta, että mikä on se voima joka pysäyttää muutoksen että se jää vain siihen mistä alusta puhutaan.

    Tai kun vaikkapa homoliitoista alun perin puhuttiin, peloteltiin sillä että kohta homot saavat myös adoptoida lapsia. No nyt saavat. En tietenkään pidä homojen oikeuksia saati lasten adoptio-oikeutta pahana asiana, mutta jokainen muutos toimii kerta toisensa jälkeen saman kaavan mukaisesti, induktiolla, ja sen tosiasian kieltäminen on älyllistä epärehellisyyttä.

    Tähänhän perustuu oikeastaan nykyaikainen valtiomiestaitokin, muuten kansalaisilta ei saataisi koskaan läpi mitään ikäviä asioita. Otetaan vaikkapa autovero, jonka piti olla vain valiaikainen yhden vuoden juttu. Vastaavia kertaluonteisina läpi vietyjä muutoksia on paljon. Harvoin muutoksen laajuudesta kerrotaan julkisuudessa täysin rehellisesti.

    Kolmas mieleeni tuleva esimerkki on tekijänoikeudet, Tuija Brax ja Tiedemies sinun suhtautumisesi. Minusta olit kerta toisensa jälkeen valmis selittelemään parhain päin Tuija Braxin tekemiä täysin käsittämättömiä päätöksiä. Vasta kun pyysin sinua asettamaan itsellesi etukäteen jonkun henkisen rajan, minkä tahansa, jonka yli menemistä et suvaitse, muutit suhtautumistasi. Tämä siksi, että jokainen prosessi etenee ja ylittää minkä tahansa etukäteen asetetun arbitraarisen rajan.

    Jokaisen meistä mieli toimii juuri tuolla tavalla. Olemme täysin sokeita sille, että asiat etenevät prosesseina, ja olemme valmis kuvittelemaan niille staattisen luonteen ja valehtelemaan siitä staattisesta luonteesta itsellemme.

    Ainoa tapa balansoida sokeutta on asettaa etukäteen triggereitä jotka laukeavat ja herättävät huomaamaan että kyseessä on prosessi.

  5. En ole Mikon kanssa muulla tavalla eri mieltä, mutta siinä olen, että tällainen “induktioautomaatti” jotenkin tekisi kaikki kaltevan pinnan argumentit oikeiksi. Homojen oikeuksissa oli tällainen sisäinen logiikka, että homoille haluttiin lisää oikeuksia, joten mielestäni on luontevaa kysyä, onko kenties aikomusta jatkaa näiden oikeuksien laajentamista. Eli adoptio-oikeudella “pelottelu” oli ihan aiheellista – ja siitä keskusteltiin jo silloin. Sitä vain ei saatu läpi kerralla.

    Mielestäni argumentti, jossa homoliittojen kohdalla huomautetaan, että “tässä on kyse laajemmin homojen oikeuksista”, on jo sinänsä pätevä induktio. Sensijaan “jos homot niin miksei koiratkin?” ei ole. Se ei selvästi sisällä mitään mekanismia, joka toisi oikeuden viedä eläimiä vihille.

    Argumentti on eri asia kuin todistus. Argumentissa on yleensä jokin kontingentti väittämä, josta voi olla eri mieltä. Esimerkiksi homoliitoissa _oli_ kyse homojen oikeuksista ja tasavertaisuudesta. Sensijaan homoliitoissa _ei ole_ kyse eläimistä.

  6. En oikeasti usko, ihmisten ja koirien välinen avioliitto on mikään kovin realistinen uhkakuva, enkä tajua mistä peloista se kumpuaa, mutta otan tässä nyt sen position argumentin vuoksi. Samalla joudun kai ottamaan myös homoliittojen vastaisen position.

    Tällöin keskeinen argumenttini on, että kun yhdelle erityisryhmälle myönnetään lisää oikeuksia, mikä estää muita, kenties määrällisesti pienempiä, erityisryhmiä vaatimasta myös itselleen vastaavia oikeuksia?

    Kuvitteellinen persoonani pitää avioliittoa pyhänä instituutiona eli uskon että homojen oikeuksia ajavien piilotarkoituksena olevan avioliittoinstituution murentaminen. Homojen oikeudet ovat heille toissijaisia.

    Siksi he eivät halua etukäteen sitoutua vaikkapa siihen, että jos joskus tulee lakimuutos joka oikeuttaa koirien kanssa naimisiin menemisen, silloin homoilta poistetaan oikeudet mennä keskenään naimisiin. Näin homojen oikeuksia puolustavat voisivat signaloida, että heidän tarkoituksensa on puolustaa avioliittoa ihmisten välisenä sitoumuksena ja poistaa kaltaisiltani ihmisiltä tuon turhan pelon siitä että kyseessä on kalteva pinta joka jatkuu koirien ja ihmisten avioliittoihin asti. Ja niin edelleen.

  7. tommi

    Ahdasmielisyys avioliiton kanssa on niitä harvoja terveitä nykypolitiikan ilmiöitä. Näkisin nimittäin, että kysymys on miksi yhteiskunnan pitää sietää avioliiton kaltaista etuja jäsenille ja tappioita toisille tuottavaa instituutiota. Selitys tietenkin se, että parisuhde on edullinen ja koetellusti suhteellisen toimiva tapa tuottaa uusia tuottavia veronmaksajia.

    Tämä näkyy jo siinä, että homoadoptiota puolustetaan nimenomaan argumentilla, etteivät lapset kärsi siitä sen enempää kuin heteroisessakaan liitossa, ts. heistä ei tule tavallista useammin aikuisia, jotka käyttävät aikansa menneisyyden traumojensa suremiseen ja hoitamiseen.

    Toisin sanoen kaltevalla tasolla on raja, minkä jälkeen elämäntapakokeilujen seuraamusten hoitaminen ja maksaminen katsotaan veronmaksajille kohtuuttomaksi.

    Luulen, että käytännössä kaikilla muilla paitsi uskovaisilla ja aktivisteilla on tämä pragmaattinen käsitys.

  8. TM: “Haen tässä sellaista, että minusta on ilmeistä, että kaltavan pinnan argumenttia ei torpata, ellei voida osoittaa, että jokin induktiopäättelyn muoto puuttuu”

    Haluat että kaltevan pinnan argumentti on virhepäätelmä. Minulle riittää että johtopäätös ei pidä paikkaansa. Kyllähän vaikka rationaalinen fundis helposti keksii induktioaskeleen, joka tekee argumentista muodollisesti pätevän. Mutta epäilemättä teen taas tikusta asiaa.

    Esimerkiksi sorites-paradokseissa on kyllä järkevän oloinen induktioaskel. Ne voidaan kuitenkin ajaa myös päinvastaiseen suuntaan, ja kun saadut johtopäätökset yhdistetään konjunktiolla, meillä on ristiriita.

  9. En minä erityisesti “halua” että kaltevan pinnan argumentti on virhepäätelmä. Minusta vain on mielekästä olettaa, että ihminen, joka syyttää kaltevan pinnan argumentista, käyttää sitä väittääkseen, että se on virhepäätelmä.

    Tämä joku on oikeassa silloin, kun toinen tekee induktiopäätelmän, josta puuttuu edes jotenkin mielekäs induktioaskel ja väärässä silloin kun tällainen induktioaskel on selvästi näkyvillä, joka eksplisiittisesti tai implisiittisesti.

  1. 1 Nykyajasta « nurinkäännetty maailma

    […] että tämä on tätä ja tämä tätä, eikä se huomenna voi muuksi muuttua. Kirjoitin asiasta jo aiemmin. Possibly related posts: (automatically generated)Vallan myyminenTavaran […]




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: