Aito suomalainen helmi


Olin maaseudulla, tuli katsottua televisiota. Siellä oli uusi kotimainen sarja, Kallio. Suomalaisen televisiodraaman parhaiden perinteiden mukaan idea oli hohhoijaa, dialogi tök tök tök ja henkilöhahmot EVVK. Jonkinlaisena ohjelmanjulistuksena voi pitää päähenkilön monologia, jossa elämän Kallion kaupunginosassa vakuutettiin olevan “vähän todempaa ” kuin elämän pääkaupunkiseudun muissa kaupunginosissa. Todisteeksi sarjan musiikkina soi utajärveläinen indiepoppis.

Nimeän tämän myötähäpeää herättävän ajattelutavan vulgaariromantiikaksi. Älkää syyttäkö siitä alkuperäisiä romanttisen tyylin edustajia, älkää edes heidän toisen tai kolmannen polven perillisiään. Vulgaariromantiikassa ei haaveilla tanssivan tähden synnystä, ei edes pahan kukista.

Kalliossa iso tuoppi maksaa 2,50. En tiedä mitä thai-hieronta maksaa. Muita liikeyrityksiä ei siellä sitten olekaan. Naapurikaupunginosissa kalja maksaa viisi euroa, ja tarjolla on manikyyria, jalkahoitoa, solariumia, intialaista päähierontaa, turvekylpyjä ja niin edespäin. Vulgaariromantiikan juttu on, että elämä on tosinta siellä missä haluja on sublimoitu vähiten. Yleistäen jalostusasteen nosto on totuuden vähenemistä. Totuus on tässä jotain normatiivista, jotain kunnioitettavaa. Jalostusasteen nosto siis laskee arvoa. Tämä idea on täysin pösilö.

Kalliossa on kyllä hienojakin juttuja,  alkaen rakennuskannasta, mutta ei siellä olla yhtään lähempänä todellisuutta kuin Eirassa tai Espoossa. Miksi joku haluaisi uskoa että ollaan? Eikö pirtsakan vulgaariromantiikan ostaminen ole mielikuvituksettoman, läpituotteistetun pikkuporvarillisuuden äärimmäinen muoto?

Advertisements

  1. Kallion asujaimisto on kohtuullisen heterogeenista sekä suhteellisen nuorta ja levotonta. Tällä on merkitystä nuorille ja levottomille. Asukastiheys on suuri.

    Kallion “totuus” lienee peitenimi tällaiseen yksinkertaiseen urbaaniuteen liitetylle mutta toisaalta piilotellulle (maalaisuuttaan häpeilevät maalaiset jne.) eksotiikalle (myöntänet itsekin, että Kallio on hieman jännittävämpi kuin Töölö) tai jonkinlaiselle epämääräiselle toiveelle, että kevyesti boheemilta tuntuvan elelyn ja urbaanin folkloren häilyvien pintojen alla lymyilisi jokin Iso Asia. Kyse on siis romantiikasta, joka on niin pelkurimaista laadultaan, että se naamioituu (inho)realismiksi. Miksi kukaan tosiaankaan jaksaa uskoa mihinkään noin masentavaan?

  2. En nyt tiedä jännittävyydestä, tarkoitatko että iltaisin saa pelätä saavansa nyrkistä? En osaa oikein pelätä sitä vaikka ehkä olisi syytä. Vaikka varsinaisessa jutussa sanoin toisin, niin siellä on kyllä paljon paikkoja joissa on hauska pistäytyä (tänään Keidas). Elän kuitenkin pääosin fantasioissani, mikä heijastuu kaupungin käyttöön.

  3. Omien sosiaalisten verkostojeni huomattavimmat tihentymät sijaitsevat Kallion tietämillä, vaikka en siellä itse asukaan. Tämä on jännittävää, vaikka kertoo tietenkin vain siitä, millaisten sakilaisten ja raggareitten seurassa viihdyn. Yritin siis viitata intensiivisyyteen yleensä, ei turpasaunojen jakaumaan.

  4. tommi

    Minä luulen, että Kalliosta yritetään vain runoilla vastinetta ilmiöille, jotka ovat tuttuja ulkomaalaisesta massaviihteestä ja jota meillä ei valitettavasti ole.

    On hankala uhota pipo silmillä siistillä pientaloalueella, mutta ehkä saadaan kohta meillekin riittävän sotkuinen seinä, että sen edessä voi poseerata kuin 70-luvun Nykissä ikään.

    Ja toisaalta on hankala kokea asianmukaista angstia “kylmästä kaupungista” jos kerrostalojen seinien sisällä asuu pelkästään tyytyväisiä asuntosäästäjiä.

  5. Tuo on varmaan villakoiran ydin, kun puhutaan jostain TV-sarjasta: populaarikulttuurin tuottajienhan on tultava toimeen käytettävissä olevilla eväillä, mitä tulee esimerkiksi sellaisiin arkkityyppisiin ilmiöihin kuin paheellinen suurkaupunkilaisuus (joka oli kuuminta hottia joskus viime vuosisadan alkupuolella, samaan aikaan kun suomalaisuuden ihanne oli talonpoikaisimmillaan).

  6. Lisäänpä vielä, että jotain verrattain eksoottiselta Kalliossa vaikuttaa näin maalaisjuntin silmin katsottuna. Tarkoittamani jännittävyys ei siis liity vain sotkuisiin sosiaalisiin suhteisiin vaan jonkinlaiseen vaikutelmaan ympäristön erilaisuudesta, jopa yllättävyydestä muutoin enimmäkseen tappavan tylsän Helsingin mittarein.

  7. Meinasin kirjoittaa jatkon tähän, pitkälti teidän pointtejanne. Timon viimeinen kommentti on huomionarvoinen. Kallion läpi on hieno kävellä eri reittejä, pienellä alueella on paljon fyysisen ympäristön diversiteettiä ja yksityiskohtia.

    • (Aikamoisen anakoluutin rykäisin edellisen kommentin alkuun. Sellaista se murkinoimaan lähtemisessä vitkuttelu eli alhainen verensokeri teettää.)

      Torkkelinmäki täytyy muistaa aina, rahvaan Akropolis, hieno klassis(tis)ten ja romanttisten kaupunki-ihanteiden synteesi, tuo avoin mutta vankka linnoitus, joka ylvään lämpimästi vastustaa kaikenlaista rankkuutta…

      Niin, minusta ei lopultakaan tunnu mahdottomalta pitää juuri diversiteettiä – tai nimenomaan erilaisten “jalostusasteiden” tiivistä rinnakkaiseloa – eräänlaisena totuudellisuutena tai ainakin havainnollisuutena, vähintään esteettisenä “käytettävyytenä”, elinvoimaisuutenakin. Vaikka elämä vaikkapa Tapulikaupungissa ja Söderkullassa onkin aivan yhtä todellista, kaupunkisemioottisesti ja -kulttuurisesti niitä voitaneen pitää Kalliota köyhempinä paikkoina.

  8. Bloggasin samasta aihepiiristä äsken, osin tämän inspiroimana.

    En tiedä mitään tästä Kallio -sarjasta, mutta sen sijaan olen joskus nähnyt näytteitä Kotikadusta ja mielestäni se, että Kotikatu tapahtuu Kalliossa, on aika aggressiivinen hyökkäys todellista Kalliota ja kalliolaisia kohtaan. Varmaan 1950-luvulla työläiskaupunginosa mieltyikin kotikatumaiseksi paikaksi mutta jos nykykalliolaisia jokin yhdistää, niin nimenomaan se, että he tyypillisesti ovat paossa omia Kallion (ja yleensä myös Helsingin) ulkopuolella sijaitsevia kotikatujaan – siis noita lämminhenkisiä ”meidän tavallisten kunnon ihmisten” yhteisöjä. Ja Kotikatu halusi sitten symbolisesti viedä näiltä pakolaisilta senkin saarekkeen.

    Ja kun en ole tänne koskaan ennen kommentoinut, niin yleiskommenttina vielä todettakoon, että hyvä blogi; luen tätä mielelläni, vaikka harvoin olenkaan mistään samaa mieltä.

  9. Kaskaste: hyvä kirjoitus. En tiennytkään että Kotikatu tapahtuu Kalliossa, en ole katsonut sitä kuin syrjäsilmällä.

    Työläiskaupunginosat olivat porvarien silmissä likaisia ja hallitsemattomia, ja ne todella olivatkin levottomia kun lapset kasvoivat nuorisoksi. Helsinginniemellähän asui aikanaan melkein puolet enemmän väkeä kuin nykyään, ja tällä ahtaasti elävällä työväestöllä oli isot perheet. Seuraava perheellisten sukupolvi valuikin sitten uusiin lähiöihin, ja kantakaupunki jäi aika tyhjäksi mitä se nykyäänkin on. Entisistä työväen ydinalueista tuli sijaintinsa vuoksi (Punavuori) haluttuja tai sitten niihin keskittyi pienten suht edullisten asuntojen vuoksi opiskelijoita, boheemeja ja vaikeasti työllistyviä (Kallio).

    Kallio on jonkinlainen työväenhistoriallinen raato, joka on herännyt uuteen elämään nuorekkaana irroittelupaikkana.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: