Hyväntahtoisuus


Jokapäiväinen elämä keskinkertaisuudessaan kontrolloimattomaksi kokeeksi ymmärrettynä on kansalaistiedettä.

Lastenvaunut ja/tai koira keräävät huomattavan määrän myönteisiä reaktioita tuntemattomiltakin. Nuorena miehenä tottuu olemaan epäluulon kohde, mahdollinen ongelma, mutta babyn/dogin tuominen kuvioon kääntää sen päälaelleen. Sinusta tulee turvallinen, kesy, ja vastalahjaksi saat osallisuutta. Maailma muuttuu yllättäen hyväntahtoisuuden täyteydeksi.

En osaa ehdi viitsi tehdä tänne kuvia, tähän sopisi graafinen esitys.

Hahmotetaan ihmisten tuottamia merkkejä – tai täsmällisemmin ihmisten merkintuotantotekoja – kolmella  ulottuvuudella. Intention ulottuvuus on ystävällisyys – pahantahtoisuus, ilmaisun ulottuvuus on cool – säälittävä, ja totuuden ulottuvuus aito – epäaito. Nämä voi mieltää kolmiarvologiikalla niin että keskellä on indifferenssi, tai sitten täysin jatkuvina: ero on vain yksityiskohtaisuudessa.

Näiden avulla voi kuvata itselleen mikä jossain tilanteessa miellyttää/ei-miellytä. Hahmotelma on ensimmäinen harjoitus uudessa ajattelutavassani, jota kutsun kriittiseksi positivismiksi. Se on yritys oppia sekä  Frankfurtista (ideologiakritiikki) että Wienistä (positivismi), kahdesta tiukan modernistisesta ajatteluperinteestä, jotka eivät ole niin vieraita toisilleen kuin joskus luullaan. Kumpikin koulukunta meni läskiksi kun nasset ajoivat ne Yhdysvaltoihin vesittymään.

Advertisements

  1. Kriittinen positivismi & kansalaistiede! Absoluuttisen loistavaa, olen mukana!

    Pitäisiköhän perustaa Facebook-ryhmä?

  2. Eufemia

    Ooh. Joo, pitäisi.

  3. Voihan sitä perustaa. Varsinkin kansalaistiede voisi houkuttaa ihmisiä. Mutta käyvätkö ihmiset koskaan facebook ryhmissä, joihin ovat liittyneet?

    Positivismin ja kriittisen teorian liitto ei muuten ole mikään päähänpistoni. Ennen maailmansotia noiden välillä oli oikeaa keskustelua ja sympatiaakin, tietty myös vahvaa kritiikkiä. Uudemmassa tutkimuskirjallisuudessa tätä unohdettua historiaa on vähän muistettu, mutta uskon sieltä löytyvän eväitä yhteiskuntatieteiden filosofiaan nykyäänkin.

    Käsitykseni on, että kun koulukunnat joutuivat maanpakoon, niissä pääsivät vallalle rajoittuneet tendenssit. Loogisesta positivismista katosi yhteiskunnallisen mission henki, vaikka esim CIA piti pitkään jotain Carnapia vakoilemisen arvoisena. Kriittisen teorian edustajat taas kävivät epäempiirisiksi, estetisoiviksi ja nihilistisiksi. Mutta kummankaan suunnan kehityksen ei olisi täytynyt olla tällainen.

  4. tommi

    Miksi pitäisi perustaa mitään tai kuulua mihinkään kun voi tehdä ja ajatella ilmankin? Sitoutumisista tulee ennen pitkään harmia enkä näe identiteettien omaksumisesta ensimmäistäkään hyötyä.

  5. Tommi: otat asiat raskaasti, verkostoituminen ei ole kovin ihmeellistä identiteettien omaksumista, vain keskustelukanavan avaamista.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: