Marx


Vesa Oittinen on näköjään suomentanut Marxin teoksen Hegelin oikeusfilosofian kritiikkiä. Tästä kirjasta on peräisin kuuluisa oopiumi-lainaus.

Uskonnolliset ihmiset valittavat usein, että ateistit eivät ota heidän katsomuksiaan vakavasti. Jos kyse on siitä, että vakaumusten propositionaalista sisältöä ei oteta vastaan, syyte on oikea mutta ei oikeutettu: ateistilla on oikeus ateismiinsa. Ainakin marxilainen ateisti ottaa kuitenkin uskonnon vakavasti toisessa mielessä. Marx kirjoittaa, että uskonnollinen tarve on samanaikaisesti todellisen kärsimyksen ilmaus ja protesti tätä kärsimystä vastaan. Uskonnon marxilainen kritiikki ei ole vain yliluonnollisten propositioiden vaan murheen laakson kritiikkiä. Vaatimus illuusioiden karistamisesta on vaatimus elämästä, jossa illuusioita ei tarvita. Tämä on oopiumi-vertauksen pointti: kipulääkkeen asemasta vaaditaan ulospääsyä murheen laaksoksi rakennetusta tilanteesta.

Uskonnollinen tarve otetaan tässä vakavasti, mutta sille tarjotaan vaihtoehtoinen materialistinen diagnoosi ja ehdotetaan hoitoa. Kommunistinen vallankumous on tietysti niitä hoitoja, jotka saattavat parantaa sairauden mutta tappaa potilaan. Jos tämä osa jätetään pois, Marxin ideat vaikuttavat kuitenkin kiinnostavilta ja jopa uskottavilta. Meta: En ole itse erityisen kiinnostunut uskonto vs. ateismi -keskustelusta, koska asia on kohdaltani loppuun käsitelty aikoja sitten. Palaan kuitenkin näihin teemoihin, koska olen kiinnostunut yleisemmistä ajatusrakennelmista.

Advertisements

  1. Markku

    Minä taas luulen, että pitkällä aikavälillä ihmisen onnellisuus pyrkii palautumaan tehtaan asetuksiin. Tasapainoa voi kyllä häiritä erilaisilla kauheuksilla mutta muuta keinoa kestävään normaalitasoa suurempaan onnellisuuteen ei ole olemassakaan kuin jokin vielä nykytieteen ulottumattomissa oleva virittää aivojen mielihyväpiirit pysyvästi uusiin asetuksiin ilman vakavia terveyshaittoja.

    Vaikka kommunistinen utopia pystyttäisiinkin rakentamaan vieläpä ilman mitään totalitarismia, se ei _tuntuisi_ ihmisistä juurikaan utooppisemmalta kuin tämä nykyinen todellisuus. Jotkin suuret stressin lähteet olisi varmaankin eliminoitu mutta tilalle varmaankin tulisi uusia.

  2. Eufemia

    Markku, onnellisuustasoa on kuulemani mukaan mahdollista nostaa pysyvästi. Kuulin/luin näet tutkimuksesta, jossa oli haastateltu joukkoa ihmisiä monta kertaa pitkällä aikavälillä ja kysytty kuinka onnellisiksi he kokivat itsensä. Vaikutti siltä, että jokaisella oli tietty perusonnellisuustaso, jolta saatettiin ponnahtaa hetkeksi suuntaan tai toiseen onnenpotkujen tai onnettomuuksien myötä, mutta joka kohtalaisen nopeasti kuitenkin tasaantui suunnilleen ennalleen. Tästä oli joitain poikkeuksia, ts. muutamat asiat vaikuttivat pysyvästi. Yhden kauneusleikkauksen teettäneistä ihmisistä tuli keskimäärin pysyvästi entistä onnellisempia.

    Koska tämä on internet, en anna viitettä (ts. en enää löytänyt). En takaa referoimani tutkimuksen laatua enkä muistini luotettavuutta.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: