Päivän banaliteetti


Oikeaan tai väärään suuntaan voi mennä ainoastaan suhteessa ennalta annettuun määränpäähän (onko olemassa sanaa määränpäämäärä?). Usein annettua päämääränpäätä ei ole. Saavuttuaan johonkin sateensuojaan ja puurokattilan ääreen  ihminen kuitenkin katsoo taaksepäin kuljettua polkua, ja rekonstruoi sen mielessään tarkoitushakuiseksi matkaksi juuri sinne. Saattaa jopa onnitella itseään, ettei kääntynyt vääriin suuntiin. Toisenlainen tapaus on päämäärän vaihtaminen kesken kaiken. Lähdet kohti taivaanrannassa siintävää huippua, mutta se onkin vaikea saavuttaa. Huomaat matkalla kuitenkin jonkin toisen tunkion jonka kukoksi ryhtyä. Alkuperäinen huippu unohdetaan aktiivisesti. Nämä psykologiset mekanismit, menneisyyden hallinta ja päämäärien vaihtaminen, edustavat eliön sopeutumista ympäristöönsä, eivätkä sinänsä ole mitenkään irrationaalisia. Ne synnyttävät kuitenkin tarinointia, tarvetta aktiivisesti ylläpitää ja muokata tietyllä hetkellä tarkoituksenmukaista maailmantulkintaa.

Kirjoitukseni ovat varmaankin liian banaaleita. Nämähän ovat asioita, jotka kaikki jo tunnistavat itsessään.

Advertisements

  1. tommi

    Eivät varmasti ole banaaleja. Yritän itse kirjoittaa mahdollisimman yksinkertaisesti mutta silti saan hämmästyä miten odottamattomalla tavalla ihmiset tulkitsevat juttujani.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: