Uskomisen etiikka


Voimme kysyä uskomusten alkuperästä, vakiintumisesta tai oikeuttamisesta. Alkuperää en pidä kovin kiinnostavana. Ehkä sain kantani, kun joku sanoi että hei näin kannattaa uskoa, ja ehkä se vakiintui koska sanojalla oli koulun hienoimmat kengät. Kun jostain uskomuksesta on tullut minun, hyväksyn sitä näennäisesti tukevat juorut ja anekdootit todistusaineistoksi. Dissaan kantani vastaiset argumentit niitä varsinaisesti tutkimatta pahantahtoisina, tietämättöminä tai tyhminä. Jos joku esimerkiksi haluaa rakentaa erilaisen voimalaitoksen kuin minä, vihjailen että ulkomaiset (aina ulkomaiset) intressit ovat lahjoneet hänet. Mitä sitten jää jäljelle? No ainakin voin tutkia uskomukseni oikeutusta katsomalla millaisia oletuksia ja päättelyaskeleita se vaatii. Voin ilokseni tuottaa variaatioita siitä vaihtelemalla oletuksia tai sallittuja päättelyitä. Valitettavasti näistä tutkimuksista ei ole apua muiden vakuuttamisessa, koska he toimivat samoin kuin minä.

Advertisements



    Leave a Reply

    Fill in your details below or click an icon to log in:

    WordPress.com Logo

    You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

    Twitter picture

    You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

    Facebook photo

    You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

    Google+ photo

    You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

    Connecting to %s



%d bloggers like this: