Todellinen maailma


Eräs Pienistön merkintä (Parempi maailmakin kirjoitti asiasta) muistutti mieleen, että nykyisessä analyyttisessa filosofiassa kaikki pyörii “realismien” ja “antirealismien” ympärillä, valitettavasti. Kerran kävellessäni Sörnäisissä (en muista katua) en enää tajunnut näitä debatteja. Saattoi se kyllä olla Aleksis Kiven katukin, mikä ei kyllä kai ole Sörnäisissä, mutta samassa suunnassa täältä katsoen…

 Adjektiivilla todellinen yritetään kai luonnehtia joitakin olioita, mutta luonnehtia kuinka? Todellisuus ei kai ole sama asia kuin olemassaolo: sanomme että ainakin yksi ystävä on olemassa (=. jokin on ystävä) ja sanomme myös että ainakin yksi todellinen ystävä on olemassa (=. jokin on ystävä ja se on todellinen). Olemassaoloa ilmaistaan eksistenssikvanttorilla eikä olemassaolo siten ole mikään ominaisuus.

 Viittaako todellinenkaan mihinkään ominaisuuteen? Jos niin, onko se kuitenkin välttämättä koekstensiivinen olemassaolevien olioiden luokan kanssa? Arkikielessä joskus sekä X että todellinen X ovat kumpikin olemassa, mutta jälkimmäinen on jotenkin priimaa. Mikä oikein on haluttu kontrasti?

 Tosi, todellinen, aito, oikea, ja muut tällaiset sanat eivät näytä viittaavan oikein mihinkään, niitä käytetään positiivisten tunteiden ilmaisuun. Niiden nominaalisaatiot kuten totuus, todellisuus,  jne. ovat täysin hyödyttömiä sanoja, jotka kelpaavat vain filosofisten teorioiden ornamenteiksi. Ja sellaisiin emotiivisiin sanamuodosteisiin kuin vaikka perussuomalaiset.

Advertisements

  1. Itse otin käyttöön sanan todellisuus sen jälkeen kun te filosofit sotkitte sanan totuus. Ei se mitään, aina kun sotkette sanoja, otetaan käyttöön uusia. Ette te pysty sofismilla estämään todellisuudesta puhumista. Hyvää joulua!

    • Heh, kerro sitten minkä kontrastin todellinen-epätodellinen ilmaisi ennen sanojen sotkemista. Onko se sama kuin on olemassa – ei ole olemassa? vai jotain muuta?

      • Kysytkö nyt ihan vakavissasi?

        Adjektiivia todellinen käytetään puhekielessä kun sanan varsinainen merkitys on kokenut inflaation.

        Jos taas kysyt mihin viitataan kun puhutaan todellisuudesta, täytyy vastata kuten Louis Armstrong vastasi kysymykseen mitä jazz on: jos sinun täytyy kysyä, et voi koskaan tietää.

        Todellisuus on esimerkki sanasta joka on toistaiseksi elossa. Jos sanan ampuu kuoliaaksi ja viiltelee palasiksi, niin ei auta vaikka sen kuinka täyttäisi alkuperäisen näköiseksi määrittelemällä sen. Sana kuoli kun se tapettiin.

        Mikä tahansa määritelty sana on vain heikko varjo siitä mitä sana on silloin kun se elää. Minkä tahansa sanan voi tappaa, eikä se kuolleena näytä kummoiseltakaan. Yksikään sana ei vaikuta erityisen järkevältä jos sitä alkaa tarkastella tarkemmin.

  2. kattoratsastaja

    The Real McCoy.

  3. Sanat lainaavat elämänsä käytännöistä, joissa niillä viitataan, kuvaillaan, ilmaistaan toimintaa tai suhteita. Esimerkiksi kysymys haploidi vai diploidi saa elämänsä perinnöllisyystieteessä, kysymys kala vai nisäkäs taksonomiassa. Mikä käytäntö on sanojen tosi tai todellisuus “koti”? Ei mikään. Ne ovat osa toisen kertaluvun puhetta, jolla arvioidaan ja arvotetaan muita käytäntöjä. Kun vaikka kiellämme, että psykoanalyysi olisi kosketuksessa todellisuuteen, tarkoituksemme on kiistää auktoriteetti psykoanalyysin harjoittajilta.

  4. Sanat lainaavat elämänsä käytännöistä, joissa niillä viitataan, kuvaillaan, ilmaistaan toimintaa tai suhteita.

    Jos väität että tämä on kattava lista “ensimmäisen kertaluvun puheelle”, se pitää kai sisällään implisiittisen metafyysisen oletuksen puheen alkuperästä.

  5. En väitä tuota listaa tyhjentäväksi, väitän että semanttiset käsitteet (esim totuus) ja metafyysiset käsitteet (esim todellisuus) normatiivisia ja vailla “omaa” informaatiosisältöä. Siksi juuri sinun (anteeksi jos olen tulkinnut väärin) osoittamasi huoli todellisuudesta tai totuudesta tuntuu tarpeettomalta.

    Alkuperästä: Oletan että käsitteellinen ajattelu ja sen kielellinen ilmaisu puheessa ovat (1) tapa pitää kirjaa esineistä, paikoista ja toimijoista (2) luoda mentaalisia/symbolisia karttoja joissa edellä mainitut ovat suhteissa, (3) välittää informaatiota näistä toisille ja (4) suunnitella yksin ja yhdessä kuinka toimia niiden suhteen.

    Uskon myös että (4) on jotenkin alkuperäisin, mutta en osaa nyt argumentoida tämän puolesta.

  6. En väitä tuota listaa tyhjentäväksi, väitän että semanttiset käsitteet (esim totuus) ja metafyysiset käsitteet (esim todellisuus) [ovat] normatiivisia ja vailla “omaa” informaatiosisältöä.

    Tuo lauseesi sisältää implikaation että sanan normatiivisuudesta seuraa, että se on vailla informaatiosisältöä. Mutta voidaan olettaa todellisuus, jossa jotkut sanat ovat jumalallista alkuperää (“Alussa oli sana.”). Voidaan sanoa, että jumalalliset sanat ovat normatiivisia mutta niissä on silti jumalallista informaatiosisältöä. Implikaatiosi on siis itsessään normatiivinen, koska se kieltää sellaisen todellisuuden mahdollisuuden, jossa jotkut sanat olisivat jumalallista alkuperää.

    Minusta tuntuisi oikeastaan, että käsitteet eivät voi olla an sich normatiivisia missään järkevässä mielessä. Esimerkiksi lause “Sanalla todellisuus ei ole informaatiosisältöä” on käänteisesti normatiivinen lauseen “Todellisuus voidaan tuntea” kanssa. Jos samaa sanaa voi eri lauseissa käyttää ilmaisemaan implisiittisesti joku normatiivinen kanta ja vastakkainen normatiivinen kanta, ei ole kovin hyödyllistä sanoa että tuo sana olisi normatiivinen. Hyödyllisempää voisi olla sanoa, että joku lause on normatiivinen.

    Siksi juuri sinun (anteeksi jos olen tulkinnut väärin) osoittamasi huoli todellisuudesta tai totuudesta tuntuu tarpeettomalta.

    Kuten sanoin yllä, en ole sinänsä huolestunut sanoista. Niitä voi aina keksiä uusia. Olen lähinnä surullinen siitä, että paljastui, että useimmat ystäväni ovat “fasisteja” jotka hyökkäävät “paon viivojen” kimppuun, erään runoilijan termejä lainatakseni.

  7. Martti

    Verratkaa englantiin: real rolex vs. fake rolex. Tai “the real colour of his hair”. Austin sanoi, että sanan “real” merkitys määrittyy kulloisessakin tapauksessa sen vastakohdan kautta (väärennös, värjätty tukka, fiktio, jne.). Osa näistä on hyvinkin arkipäiväisiä. Sitten taas filosofien todellisuuspuhe onkin erikseen.

  8. Martti: filosofien todellisuuspuhe on erikseen siinä mielessä, ettei sitä lopulta tarvita mihinkään. Mutta huomaa, että tässä keskustelussa juuri filosofeja syytettiin tällaisesta antifilosofisesta positiosta, joka jopa rinnastettiin fasismiin.

    Epäilen että tarpeeksi filosofiaa opiskelleet ovat vapaimpia metafysiikasta…

  9. Minusta tuo ei ole antifilosofinen positio. Se että todellisuuspuhetta ei tarvita on itsessään metafyysinen väittämä.

    En myöskään rinnastanut sitä fasismiin vaan “fasismiin”, eli siihen että hyökätään “paon viivojen” kimppuun. “Paon viiva” on jotain, jonka avulla mieli pystyy kääntymään kohti itseään ja lopulta ehkä “karkaamaan itsen vankilasta”. Sillä ei ole minun mielestäni mitään tekemistä oikean fasismin kanssa. Olisi pitänyt valita parempi ilmaus, tuo oli mauton.

  10. Gilles Deleuze kirjoitti paon viivoista, ja päätti päivänsä hyppäämällä ikkunasta (tiedäm, ad hominem).

    Olet oikeassa, kyse ei ole antifilosofisesta positiosta. Kuitenkin väitän että se on antimetafysiinen. Uskon että on mahdollista hylätä pari tuhatta vuotta vanha metafysiikan projekti ilman, että hylkäys muodostaisi uuden metafyysisen position.

    “Kuvan negaatio ei ole kuva”.

  11. Tietenkin se on antimetafyysinen, koska se kieltää metafysiikasta puhumisen. Mutta se on myös anti-anti-metafyysinen, koska se kieltää metafysiikasta puhumisesta puhumisen. Ja myös metafyysinen, koska se esittää väitteen, että jostain ei kategorisesti ole mahdollista puhua.

  12. Uskon että on mahdollista hylätä pari tuhatta vuotta vanha metafysiikan projekti ilman, että hylkäys muodostaisi uuden metafyysisen position.

    Minäkin muuten uskon samaan. Mutta se ei tapahdu kieltämällä joidenkin sanojen käyttö tai väittämällä että joistain asioista ei pysty puhumaan. Keskeisin ongelma ei tässä siis minusta ole se, että olisit estämässä metafysiikasta puhumista vaan se, että olet estämässä samalla jotain paljon, paljon tärkeämpää.




Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s



%d bloggers like this: