Tavaran kritiikki


Raamatussa kuulemma sanotaan, että tulemme ja lähdemme ilman omaisuutta. Olisiko kuittailua faaraolle.  Siihen  väliin blingiä kuitenkin mahtuu.

Meistä on tullut tavaramme managereita. Melkoinen osa ajasta menee jo tavaroiden hallintaan, ei enää niiden hankkimiseen. Oikeastaan tavarasta kieltäytyminenkin käy jo työstä.  Tarvitaan isompia asuntoja, jotta romun saa varastoitua.

Tästä on turha syyttää mitään länsimaista elämäntapaa, jonka ainoa synti on sen menestys. Ihmisissä kaikkialla maailmassa on sama tavarankeruugeeni kuin oravassa tai harakassa. Intia ja Brasilia ovat rihkamahelvettejä.

Köyhyydessä on tietysti se hyvä puoli, että kierrätys on usein tehokasta. Raha ei Suomessa rajoita köyhienkään tavaran hankintaa, köyhällä voi olla yhtä suuret tavarakasat mutta huonompaa laatua. Suomessa ei kannattaisi niinkään puhua kierrätyksestä, vaan yksinkertaisesti tavaran vähentämisestä.

Tässä uskon kyllä syväekologien mantraan simple in means, rich in ends. Asketismia en kannata, siitä tulee mieleen bulimia jossa ensin ahmitaan ja sitten yrjöillään. Oikea esine oikeaan aikaan oikeassa paikassa on kaunis ja lisää hyvinvointia. Tavaran määrällinen kasaantuminen ei lisää hyvinvointia, vaan alkaa syödä sitä.

Erilaiset yhteisomistuksen muodot voisivat tukea sitä, että käytettävissä on juuri se mitä tarvitsee kun sitä tarvitsee. Hyvinvointia ei voi enää mitata tavaroiden eikä edes palvelujen kuluttamisen tasona. Elämän rikkauteen ja nautinnollisuuteen vaikuttavat jo enemmän verkostoituminen ja access erilaisiin toimintoihin. Köyhyyttä on access denied.

Tämän piti olla tavaran kritiikki. Päätetään siis kritiikkiin sanan kantilaisessa merkityksessä, eli mahdollisuusehtojen tarkasteluna. Tavaran mahdollisuuden ehdot ovat käsittääkseni kiinteä asuinpaikka ja omistusoikeuksien järjestelmä. Kun nämä ehdot ovat voimassa, tavara alkaa kasaantua tietyllä välttämättömyydellä.

Omistusoikeuksien järjestelmän purkaminen johtaa myös ihmisoikeuksien purkamiseen, mutta kuten sanottua erilaisia ulkoistettuja omistamisen muotoja voi kehitellä. Haluaisin sanoa, että omistamisesta on siirryttävä enemmän käyttöoikeuksiin. Uima-allasta ei tarvitse omistaa, kun on uimahalli käytettävissä. Kiinteä asuinpaikka liittyy perinteisesti sekin omistamiseen, eli maaomaisuuteen. Nykyään yhteys ei ole näin selvä, ja ihminen voi jossain määrin olla kaupunkinomadi. Tärkeintä sellaisessa on, että löytyy ovia jotka aukeavat, kun tarvitset suojaa. Jos ylimääräistä valuuttaa kuitenkin on, hankinnoissa korostuu esteettisyys.

Advertisements



    Leave a Reply

    Fill in your details below or click an icon to log in:

    WordPress.com Logo

    You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

    Twitter picture

    You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

    Facebook photo

    You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

    Google+ photo

    You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

    Connecting to %s



%d bloggers like this: