Itsekritiikki


Itsekritiikki ei maksa vaivaa, koska kukaan tuskin on omien ajatustensa kriitikkona sen kummempi kuin niiden ajattelijanakaan. Tarkoitan että kognitiiviset rajoituksesi pätevät kummallakin tasolla aivan samalla tavalla. Oikeastaan itsekritiikki saattaa toimia tyypillisten virheiden vahvistimena, ei filtterinä.

Kritiikin tehtävä on mahdollistaa toisten kokemuksesta oppiminen, ja toisten vahvuuksien hyödyntäminen. Itsekritiikkiin turvautuminen vie tämän mahdollisuuden, ja jättää ajattelijan peilitaloon. Se on eräänlaista huijaamista, ei tietysti missään moraalisessa, vaan episteemisessä mielessä. Järki on de facto sosiaalinen instituutio, vaikka jokainen onkin vastuussa omista johtopäätöksistään.

Esittämällä voimakasta itsekritiikkiä voi tehdä ennakolta tyhjäksi muiden mahdollisesti esittämät huomautukset. Tämä on kuitenkin aivan kummallinen “voitto”, koska siinähän juuri riistää itseltään mahdollisuuden kehittyä. Samaa, itselle haitallista väistötaktiikkaa on epäolennaisuuksiin takertuminen. Aika usein myös uusien käsitteiden keksiminen on jonkinlaista omien päättelyjen piilottamista.

Advertisements



    Leave a Reply

    Fill in your details below or click an icon to log in:

    WordPress.com Logo

    You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

    Twitter picture

    You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

    Facebook photo

    You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

    Google+ photo

    You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

    Connecting to %s



%d bloggers like this: