Sammakoita


Sympaattinen kustantamo Sammakko julkaisi viime vuonna William S.Burroughsin kirjan Punaisen yön kaupungit. Se aloittaa B:n myöhäistuotantoon kuuluvan trilogian, jonka muitakin osia Sammakko lupaa suomeksi. Nooh, luin kirjan ollessani alkukuusta sairaana (flunssa). Se on tavallaan kiinnostava perinteisen dekkarirakenteensa vuoksi. Lukijaa ei pakoteta cut-up tekniikan koekaniiniksi kuten monissa B:n teoksissa. Kirjan elementeissä – kuten merirosvojen Libertatia-yhteisö – on paljon äärettömän kiehtovaa. Mutta kyllä Burroughs on silti lopulta tappavan tylsä. Yli kolmesataa sivua samojen perversioiden ja huumejuttujen toistoa voi vain haukotuttaa. Kiehtovia teemoja ei sitten kehitelläkään, vaan monotoninen “rankkuus” täyttää sivut. Miksi sitten Burroughsia yleensä diggaillaan? Mielestäni kyse on juuri hänen persoonansa diggailusta eräänlaisena alakulttuurisena ikonina. Kirjat kirjallisuutena eivät nyt lopulta ole paljon mitään – tai oikeammin, ne ovat paljon tuhlattuja mahdollisuuksia, mutta erityisesti ne ovat osa menoja, joilla ikonia lähestytään ja muistetaan. Esimerkiksi Robert Anton Wilsonin Illuminatus-trilogia on yleistetyn vastakulttuurisuutensa lisäksi aidosti viihdyttävä. Burroughs epäonnistuu viihteenä, ja siksi hän epäonnistuu kokonaan, jos ja kun hylkäämme hänen edustamansa asenteen ja kulttuurin. On aika sääli sanoa näin, mutta lopulta vain kirjallisuudella on merkitystä

Advertisements



    Leave a Reply

    Fill in your details below or click an icon to log in:

    WordPress.com Logo

    You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

    Twitter picture

    You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

    Facebook photo

    You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

    Google+ photo

    You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

    Connecting to %s



%d bloggers like this: