Taivalpirtin ladulla


Karistin flunssan, kävin suosikkiladullani, Taivalpirtin ladulla. Metsälatu mutkittelee vaihtelevassa, kauniissa maastossa erilaisten metsätyyppien (valitettavasti mukaanlukien avohakkuualue, mutta myös vanhat kuusikot) ja soiden (mm. Koukkurahkan suojelualue) läpi. Hervannan ja Kaukajärven hännät ovat sopivasti erilaisia, kumpikin kannattaa tarkistaa.

Lumen vähyyden vuoksi latu ei ole mitenkään erinomaisessa kunnossa. Se on paikoin jäinen, roskainen ja tallattu. Jos hiihtämisen ottaa enemmän luontoretkeilynä kuin urheiluna, ladussa ei kuitenkaan ole mitään suurempaa vikaa. Viime vuonna se ei ollut kertaakaan näin hyvä.

Talvihan on pilalla, jos tälle ladulle ei pääse. Se on tavallaan tärkeämpi minulle kuin Lapin matkat. Kaikki näissä metsissä on tuttua, mutta silti jokin lumous ja salaperäisyys säilyy ja palaa aina kun saa lähdettyä. Lumous ilman eksotiikkaa, siinä kotiseuturakkauden sisältö. Taivalpirtin ladulla tai muualla siinä maastossa hiihdellessä kaikki kiire ja stressi unohtuu, kaikki on ikuista, ja vahva kuulumisen tunto kasvaa jokaisella pihkantuoksuisella sisäänhengityksellä.

Advertisements



    Leave a Reply

    Fill in your details below or click an icon to log in:

    WordPress.com Logo

    You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

    Twitter picture

    You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

    Facebook photo

    You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

    Google+ photo

    You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

    Connecting to %s



%d bloggers like this: